Ideologinen nautinto tarkoittaa sellaista poliittista pyrkimystä, jonka päätteeksi sitä eduskunnassa tai hallituksessa solmittaessa toiset tahot tyytyvät ideologiasta saatavaan nautintoon, jolloin voidaan puhua kyseessä olevan varsinainen egopolitiikka tai poliittinen hedonismi. Ne, jotka saavat enemmän tyydytystä ideologiasta kuin nautinnosta, ovat sosialisteja, jotka voivat suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteen pysyvyyden ja stagnaattisuuden ns. hyvinvointiyhteiskunnan takia olla ohjaamassa loppujen lopuksi poliittisista päätöksistä muotoutuvaa ideologiaa.
Hedonismi, nautinto ja egopolitiikka liittyvät etenkin siihen, mikä tulee edeltä etenkin keskustaoikeistolaisissa ja oikeistolaisissa puolueissa tällaisena minoriteettisosialistien johtaman hallituksen aikana. Tällaisessa tilanteessa kaikille annetaan viesti siitä, että politiikan tekeminen alkaa Suomessa etenkin julkisista palveluista ja passiivisesta liiketoiminnan lamaannuttamisesta eikä siinä anneta tilaa esimerkiksi kokonaisvaltaisesti politiikkaa ohjaamaan pystyvälle vapaan markkinatalouden järjestelmälle.
Tällaiset mukapoliitikot ovat etenkin vallantäyttäjiä, jotka vemputtavat kilpaa kikkeleitään, kun saavat olla näyttämässä olevinaan, että ovat jotakin mieltä, vaikka tosiasiassa monet kansanedustajista näyttävät sosiaalidemokraateilta, eikä poikkeaville poliitikoille anneta sijaa. Suomen varsinaisesti ainoassa oikeistopuolueessa, Kokoomuksessakaan ole enää nykyään olla mahdollista todeta olevansa etenkin oikeistolainen poliitikko.
Vuokra-asuntojen välittäjä Petteri Orpo pyrkii tarjoamaan ns. keskustaoikeistolaisille, lähinnä perussuomalaisten ja keskustan kannattajille edullisia asuinpaikkoja, jonka myötä Kokoomuksen oikea ja perusteellisin ryhmittymä varsinaisen eduskuntaryhmän oikealla puolella sijaitseva joukko ei saa huomiota. Nämä ns. keskustaoikeistolaiset olivat vuonna 2014 päättämässä, että ensimmäinen merkittävä oikeistopolitiikko Kokoomuksessa pitkään aikaan – Jan Vapaavuori – jätettiin valitsematta puheenjohtajaksi, koska ilveilijä Alexander Stubbilla oli enemmän muihin puolueisiin sopivaa viihdearvoa. Tästä puolue on saanut sen jälkeen kärsiä.
Kun porkkana otetaan pois maasta, jää maahan porkkanan kokoinen kolo, mutta kun vallantäyttäjä otetaan pois eduskunnasta, ei koloa jää, jonka takia Suomenkin eduskunta voisi hyvin olla esimerkiksi 100 tai 150 edustajan kokoinen. On varsin huolestuttavaa, että suloisessa Suomessamme kansanedustajan paikka on niin hyvin palkattu ja varustettu niin suurilla oheisoikeuksilla. Preussilaiset junkkerit, japanilaiset samurait ja Antiikin Rooman konsulit harrastivat päätöksentekoaan etenkin velvollisuudentunnosta, heillä siis oli vahva käsitys siitä, että he osasivat hoitaa yleisen hommansa oikein.
Nykyään on vallalla subjektiiviset ja erityiset pyrkimykset objektiivisuuden ja yleisen sijaan. Nykyään kansanedustajaehdokkailla on ainoastaan tietoisuus siitä, että he haluavat kyseiselle paikalle, vaikka eivät harrastaisi minkäänlaista ajattelua, poliittista päättelyä ja vaikka heillä ei olisikaan varsinaisesti syvälle pääteltyjen periaatteiden kautta tulevia mielipiteitä ja arvonmääritteitä eri asioita koskien. Hyvinvointivaltio on voitava kyseenalaistaa ja asettaa Friedrich Hayekin ja Margaret Thatcherin aatteet kaiken oikeistolaisen politiikan teon huoneentauluksi!
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti