Minun älykkyyteni on mensan tasoista, minkä takia olen saanut kokea elämässäni paljon syrjintää ja kiusaamista. Monesti on sattunut väärinymmärryksiä, koska pinnalliset ja tyhmät ihmiset tarttuvat keskusteluun omasta näkemyksestään käsin, ja monilla ihmisillä on tapana luulla, ettei keskustelukumppani voi olla itseään älykkäämpi ja tarttuu esimerkiksi siinä, jos on kyse jonkun asian selittämisestä, helpoimpaan ja yksinkertaisimpaan selitykseen asiasta, joka voisi sopia jollekin ala-asteikäiselle, muttei älykkäälle ja sivistyneelle ihmiselle.
Joillakin, etenkin naisilla on tapana pitää ajatusmallia, jonka mukaan jollain tavalla porukkaan kuulumaton ihminen ei voi olla älykäs ja sille voi luennoida, vaikka minkälaisilla rusinan kokoisilla aivoilla. Samaa olen kohdannut koulussa. Olen myös huomannut niinkin suuresti erilaisuutta sietävässä ja liberaalissa yhteisössä kuten yliopistossa sitä, että siellä on kauhisteltu sitä, että olen ollut mielenterveydellisessä hoidossa tai sitä, etten ole koskaan kokenut tarvetta ottaa osaa formaaliin yhdessäoloon samana vuonna filosofiaa opiskelemaan tulleiden ihmisten kanssa.
Luulisi, että sen kaltaisessa laitoksessa kuin yliopistoissa tajuttaisiin se, että ihmisen mallin tulisi siellä muistuttaa enemmän minun malliani kuin ultrasosialisoituneita konsensusajattelijoita. Mutta se, että kaikille naisille on luennoitu koko koulun ajan menemään ehdottomasti yliopistoon ja tohtoriksi asti on aiheuttanut sen, että erilaisesta lahjakkuusrakenteesta kärsivien ja koulussa hieman laiskojen miesten on entistä enemmän vaikeata päästä yliopistoon, koska se suosii sosiaalisia konsensusoppijoita, jotka naisten tapauksessa ovat aina heitä.
Naiset siis menevät yliopistoon kollektiivisesta pakosta, toisin kuin myöhemmin professoreiksi etenevät ihmiset tietävät jo koulussa menevänsä yliopistoon, vaikka tämä suunnitelma voi kärsiä alkuun nykyaikamme takia. Minä en voi ymmärtää yksinkertaisten ihmisten halua ja tapaa arvostella kaikkia sellaisia ihmisiä, jotka eivät tahdo sopeutua heidän joukkoonsa. Heillä ei ole minkäänlaista sisäistä elämää, johon huomion kiinnittäen he voisivat olla toisten ihmisten arvostelun, pilkkaamisen ja kiusaamisen sijaan.
Harrastan kirjallisuuden lukemista, historiaa, filosofiaa, lyriikkaa, elämänkertoja, yleistiedettä ja ulkomaan ja suomenkielistä kaunokirjallisuutta. Nykypäivänä Suomessa ei nuorten ihmisten keskuudessa löydy itseni kaltaiselle ihmiselle paljonkaan keskustelun sijaa, koska eivät nuoret eivätkä suurin osa minunkaan ikäisistäni harrasta kirjallisuutta ja omista kirjoja. Tähän tilalle on tullut helppousteknologia, joka sopii kuin nyrkki naamaan näille laiskoille, masentaville ja tyhmille ihmisille. Tyhmät ihmiset voivat minun puolestani yhdistää ja kytkeä aivonsakin koneisiin, sillä se voisi jopa tuoda heille ajatuksia päähän. Minä käytän mieluummin omia aivojani ja päättelyäni.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti