Eturyhmäpolitiikka tarkoittaa poliittista toimintaa, jossa pyritään edustamaan jonkin yksityisen tahon omaa etua politiikan teolla. Naturalisoituminen tarkoittaa sitä, että politiikan teossa, jotkin ominaisuudet alkavat tulla ihmisten keskuuteen samassa muodossa, jolloin voidaan sanoa, että jokin puolue on naturalisoitunut, kun sen tavoitteet ja periaatteet edustavat samojen luonnollisten ominaisuuksien määrittelemiä ihmisiä. Egopolitiikka tarkoittaa sen kaltaista politiikan tekoa, jossa suurin arvo annetaan poliitikon omalle hahmolle ja persoonalle, sekä poliitikon lähimmälle kaveripiirille. Ideologinen nautinto tarkoittaa politiikan tekoa, jossa ensin suuntaudutaan omien periaatteiden ajamiseen, mutta josta myöhemmin luovutaan kakunjaon takia, koska nautintoa on saatu suurempi määrä kuin mitä merkitsee ideologia. Ideologinen nautinto myös tarkoittaa sitä, miten ihmiset saavat nautintoa ja hyötyä politiikan tekemisestä, sen takia ideologinen nautinto liittyy merkittävällä tavalla eturyhmiin, naturalisoitumiseen ja egopolitiikkaan. Voidaan sanoa, että jotkut poliitikot joilla ei ole merkittävää pyrkimystä edistää yhteisiä asioita, voivat alkaa ohjaamaan jonkin ryhmän etua, vaikkapa esimerkiksi jonkinlaisen ryhmäliitteen takia. Mielestäni kaiken politiikan tulisi olla yleislaatuista ja perustua mahdollisimman objektiivisiin periaatteisiin ja arvoihin. Subjektiiviset arvot ovat pelkkiä mielipiteitä, joita ei ole koeteltu siten, miten arvoja tulee koetella ennen kuin niitä voidaan käyttää yleislaatuisessa poliittisessa toiminnassa. Subjektiivisuus tässä mielessä tarkoittaa myös pyyteellisyyttä ja oman edun edustamista, siinä kaikesta tunnustamisesta ja asioiden ajamisesta on saatava palkkio – eli voidaan sanoa, että subjektiiviset arvot perustuvat kaupantekemiseen, kaikesta arvojen ajamisesta on saatava jonkinlainen sopiva palkkio. Tämä ero objektiivisten arvojen pyyteettömyyden ja subjektiivisten arvojen pyyteellisyyden välillä on se asia, joka näyttää näiden käsitteiden eron merkittävimmällä tavalla. Eturyhmäpolitiikka motivoituu etenkin palkkion saamisen halusta, eli voidaan sanoa sen perustuvan subjektiivisiin mielipiteisiin. Naturalisoituminen eli se, että tietyt puolueet profiloituvat vain tietynlaisten ihmisten asioiden ajamiseen, aiheuttaa sen, että niitäkin voidaan tulkita oman edun ajamisen kautta. Ja egopolitiikka on loppujen lopuksi itsekeskeisen ja palkinnonhaluisen poliitikonkuvatuksen politiikkaa, jossa oma etu on ehdottomasti tärkeintä. Ontokratia on se taho, joka hyödyntää kommentaariaattia tehdessään ihmisiä vaikutteelliseksi, se siis ajaa pintapuolisimpia arvoja, subjektiivisia mielipiteitä, joiden avulla ihmiset pyritään tekemään itsekeskeisiksi oman edun ajajiksi, eli kommentaariaatti palkitsee ne tahot, jotka se saa vaikutteellistettua, kapon asemalla. Ontokratia tarkoittaa olemisen valtaa ylläpitävää ryhmittymää, joka muotoilee kommentaariaatille sen, miten rahvas tulee vaikutteellistaa. Se säätelee strategisesti kommentaariaattia, että se saa aina omat keskeiset pyrkimyksensä ajettua. Eturyhmät, puolueiden naturalisoituminen ja egopolitiikka ovat siis niitä ontokratian välineitä, joilla se pyrkii saavuttamaan itselleen ideologista nautintoa, jossa painopiste on nautinnolla eikä ideologialla. Eli ideologiseen nautintoon pyrkivä politiikka on egoistista, pyyteellistä ja itsekeskeistä omanvoiton pyyntiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti