Ajattelulla käsitämme sen kaltaisen aivotoiminnan, joka on tietoista ja jossa reflektoidaan erilaisia maailmassa olevia relaatioita, entiteettejä ja asioita. Relaatio voi esimerkiksi olla analogia eli tiettyjen asioiden vertailu. Entiteetin kohdalla ajattelussa pohditaan sen luonnetta ja ominaisuuksia. Asia on monessa otteessa etenkin käsitteellistä selvittämistä. Ajattelua tarvitaan etenkin kouluissa ja oppilaitoksissa. Ajattelun yksi vastakohta on mekaaninen suorittaminen, joka ei monissa tapauksissa ole kokonaisuudessaan tietoista, eikä siihen suuntauduta ajatuksen liikkeen kautta. Monet opettajat korostavat kouluissa jopa tietämättään mekaanista suorittamista, jossa tietyt aineeseen liittyvät asiat leimataan oppilaiden aivoihin ilman, että he saavat edes kokemusta tästä leimaamisesta. Joku voisi sanoa, että ajattelu voisi olla konservatiivisen elämänasenteen kanssa este siinä, että ihminen saisi koulustaan juuri tuota leimattavaa tietoa. Eli ajattelu ja ajatus ei tarkoita suoranaisesti pelkkää kognitiivista ja tiedon hankkimiseen pyrkivää toimintaa. Ajattelussa pyritään etenkin kyseenalaistamaan kaikki ennakkoasenteet, jotka voisivat olla estämässä ihmisen ajattelua. Tällainen toiminta tarkoittaa sitä, että kaikki asenteet kyseenalaistetaan. Asenne voi esimerkiksi olla sellainen kuin vaikkapa että naiset ovat heikkoja tai että kaikki neekerit ovat tyhmiä. Tällä tavalla ajatellessaan ihminen rajoittaa osan ajattelunsa kehästä, koska hän ei voi muuttua ja kehittyä tiettyjen asioiden näkemisessä ja käsittelemisessä. Asenteet siis ovat monessa tapauksessa etenkin internaalinen, eli sisäinen puute. Kun ajatellaan sitä, miten ajattelua rajoitetaan ulkoisessa, niin voidaan sanoa, että esimerkiksi koulussa opettajan piintyneimmät tavat ja maailmankatsomus, tapa opettaa voi olla rajoittamassa oppilaiden ajattelukykyä. Eli voidaan sanoa, että ajattelun vastainen tendenssi on etenkin opettajien mielistely, jolloin oppilas pyrkii ainoastaan saamaan kurssistaan mahdollisimman hyvän arvosanan, eikä pyri ajattelemaan. Ajattelun opettaminen voisi tarkoittaa etenkin ajatteluun opettamista. Silloin pyritään sulkeistamaan kaikki ennakkoehdot jotka ajattelun tiellä voisi olla. Kun ajatellaan, silloin lähdetään liikkeelle Descartesin näyttämällä mallilla, eli hyväksytään vain sellaiset ennakkoehdot, jotka voidaan perustella varmasti järjellä. Eli teoriat tullessaan hyväksytyksi on katsottava parhaimmaksi mahdolliseksi selitykseksi jostain asiasta. Kuitenkin ajattelun tulisi olla vapaata, eli tulisi nähdä esimerkiksi teorioiden väliset relaatiot ja vertailla aikaisemmin ajateltua. Kuitenkin minun mielestäni vanhemmissa kirjoissa voi olla jotakin perustavampaa ja todellisempaa kuin uusissa kirjoissa. Jotkut ovat ihmetelleet sitä, kuinka käytän joskus auktoriteettina vanhempaa filosofia tai kirjailijaa jossain asiassa, mutta he ovat etenkin teknologisen edistysajattelun airueita, jotka ajattelevat että tieto on jotain, joka kertyy koko ajan ja uudempi tieto on vanhempaa tietoa parempaa. Mielestäni tällaiset ihmiset ovat väärässä ja tieto ei lisäänny koko ajan. Myös esimerkiksi lääketiede ja psykiatria rajoittavat ajattelua, sillä esimerkiksi mielisairaanhoitajat voivat vaivaisen koulutuksensa varassa olla mollaamassa esimerkiksi mielenterveydellisessä hoidossa olevien ihmisten ajattelua ja mustamaalaamassa heitä. Hullua ihmistä ei myöskään päästetä pois hoidosta, ellei hän ala ajattelemaan samalla tavalla kuin miten lääkärit ja hoitajat määräävät. Voidaan sanoa, että miltei lähes kaikki ympärillämme oleva rajoittaa ajattelua, sanomalehdet, tv-ohjelmat, uutiset, erilaiset koulutukset jne. Varmaan lähes kaikki ajattelua tulee riippuvaistaa joihinkin asioiden, mutta niidenkin tulisi olla etenkin jonkinlaisia askeettisesta elämänasenteesta johtava vapaus, koska monesti opportunismi ja onnen tavoittelu saattavat joskus johdattaa ihmisen pois ajattelusta joidenkin kevytmielisempien huvien pariin. Voidaan esimerkiksi sanoa, että kaikenlainen kilpailu, esimerkiksi rahasta tai sukupuolisuhteista on monesti aiheuttamassa sen, että ajattelun tärkeys, pyyteettömyys, intressittömyys, ironia ja kiipimättömyys, kalpenevat pillun tai rahan saamisen himossa. Kaikenlainen kilpailu on omiaan rajoittamaan ajattelua, siinä suhtaudutaan ihmiselämään toisen kukistamisena, joka voi johtaa siihen, että toisenlaisella tavalla ajattelevat ihmisarvo alennetaan ja hänen ajatteluaan ei oteta huomioon. Suurin osa ihmisistä on jäävejä ajatteluun sen takia, millaiset arvot ja arvostuksen kohteet heillä on. Intressittömyys ja opportunismin puute ovat siis etenkin sellaisia asioita, joiden avulla ihminen voi lähentyä ajattelua. Ajatteleminen eli kaiken entisen ja uuden mullin mallin laittaminen ei ole kovinkaan suuressa muodissa nykynuorten keskuudessa. Ikävänlainen hierarkia-ajattelu ja ”julkkiksien” kunnioittaminen ja arvostaminen ovat saaneet aikaan tilanteen, jossa nuoret arvostavat etenkin sitä, miten usein saa olla toisten ihmisten nähtävänä mediassa ja tiedotusvälineissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti