Kohti uutta vuotta
Mustuuksia ja joulukuun nurmikko
ritari ja hevonen
vanha taistelupaikka
vanha jälki
ritari ja hevonen
Kuu liukastuu tasannon poikki
ritari ja hevonen
tuntematon valonsatama
tuntematon aika
ritari ja hevonen
Horisontissa
Horisontissa
on elämä vaikeinta
Siellä lokkien siivet hajoavat
siellä valo putoaa, alus on nikkelipintainen
Siellä taistelee meren rauta ja taivaan rauta
kuulematon loisteleva magneettinen taistelu
Olen aina kaivannut meren pohjaa
Olen aina kaivannut meren pohjaa
en ole koskaan matkustanut meren pohjaan
On olemassa ääni joka sitoo veren putoamisen
On olemassa kirkaisu joka riistoo sydämen ulos unestaan
On vaikeata voittaa puiden kruunut
linnut hakeutuvat kohti käsiemme verta
tähdet huutavat loppumattomasti meidän silmiemme perään
ja meidän ihostamme ja nahkastamme imevät kukat tultansa
Olen aina kaivannut silmiesi pohjaan
mutta se on vaikeaa matkustaa silmiesi pohjaan
on olemassa valon muuri, joka mädättää veren
ja veren tie on samanlainen kuin välähdys välähdyksien juurilla
on olemassa varjo jonka alla sydän
puhaltaa itsensä ylös kuin sammakko vieraan mustasta katseesta
Kyllä, on vaikeaa kuulla muurin nostatuksen aikaan
unohtaa kuvat hevosista, me pyrimme koko ajan nousemaan
meitä varoitetaan päästämästä irti, pidämme kiinni kramppisella käsivarrella
meidän kaipuumme liitettiin jäiseen tuleen
meidän raivokkaissa rinnoissamme
En ole koskaan kaivannut meren pohjaan
En ole koskaan matkustanut meren pohjaan
On olemassa jää joka penetroi purjehdukseni
On olemassa jää joka halkaisee purteni pöydät
Ja seilaa auringonpaiste
Ja seilaa auringonvalo kaislikkoon joka heiluu siellä
ja aurinko valuu toiseen rantaan
silloin kun elät
kuin että se on minä joka elän
ja pilven lehdet mustuvat
vaeltaa rannan kukkien keskelle
silloin se olet sinä joka kuolee
paremmin kuin minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti