Moniarvoisuus on tapa nähdä arvot tavalla, jossa paralleelisesti on hyväksyttävä se, että arvoja voi olla kaikenlaisia samanaikaisesti ja samantilaisesti. Mielestäni kuitenkin arvojakin voidaan erotella tavalla, jossa niille voidaan saada tietty kulttuurinen olemusarvo. Voidaankin sanoa, että arvoja voidaan suvaita useita samaan aikaan ja tilaan vasta sen jälkeen, kun ne ovat käyneet läpi tietynlaisen arvojen itseensä suuntautuvan sopeuttamisaktin, adaptiivisen tulkinnan ja arvoista ympäristöön kohdistuvan sopeuttamisaktin, joukkopriorisoinnin. Adaptiivinen tulkinta tarkastelee arvojen mahdollisuutta tulla objektiiviseksi ja rationaaliseksi, siten että ne voisivat olla mahdollisimman yleisiä ja pyyteettömiä, eli sellaisia millaiseksi toimivien arvojen tulee yhteiskunnassa toimiakseen tulla.
Kaikkien arvojen alkukohta on vapaus, koska se on kaikkein ristiriidattomin, yleisin ja pyyteettömin alkuarvo. Toisaalta voidaan sanoa, että vasemmistolaisten korostama tasa-arvo ei ole yleinen, ristiriidaton eikä pyyteetön arvo, koska se johtaa yhteiskunnan auttamatta kommunismiin, joka ei tunnusta minkäänlaista arvon eroa asioissa eikä etenkään ihmisissä. Eli voidaan sanoa, että oikeiston edustamat arvot ovat pyyteettömämpiä, yleisempiä ja ristiiriidattomampia, kuin tavanomaisesti vasemmiston edustamat arvot. Sen takia ei tulisi moniarvotodellisuudessa hyväksyä kaikkea ”mitä sylki suuhun tuo”, vaan arvojen kyky olla samanaikaisesti toisten arvojen kanssa tulisi suorittaa vasta adaptiivisen tulkinnan jälkeen.
Joukkopriorisointi tarkoittaa sanansa mukaisesti sellaista sopeuttamista, jossa prioriteettiarvo annetaan vain tietynlaisille arvoille ja niistä muodostuville käsitteille. Tässäkin on käytettävä apuna arvojen kriteerejä: yleinen, pyyteetön ja ristiriidaton. Jos arvo ei ole ristiriidaton, eli se sopii joillekin paremmin kuin toisille, missä tilanteessa he voisivat saada arvosta vain omakohtaista hyötyä, ei tuollaista arvoa voida ottaa joukkopriorisoinnin kautta yhteisössä toteutettavaksi arvoksi.
Joukkopriorisoinnissa katsotaan sitä, miten yhteisö ja yhteiskunta voi ottaa vastaan tietynlaisia arvoja. Mielestäni nykypäivänä, kun sosiaalinen liberaalisuus, markkinatalouden kannattaminen ja kuitenkin kulttuurisia arvoja kohtaan suunnattu konservatiivisuus ovat lisääntymässä, ei tällaiseen arvoympäristöön voida tuoda esimerkiksi Vasemmistoliiton edustamia arvoja, koska ne eivät suuntaudu kaikkiin ihmisiin ja asioihin ristiriidattomasti. Tärkeimmät arvot mielestäni ovat vapaus, yksilö, yksilönvapaus, sananvapaus, turvallisuus, ihmisten koskemattomuus, yksityisyydensuoja ja omaisuudensuoja. Nämä eivät ole ristiriidassa minkään kanssa, koska ne suuntautuvat kaikkiin ihmisiin tasa-arvoisesti.
On puhuttu ja kirjoitettu niin sanotusta suvaitsevaisuuden paradoksista, joka tarkoittaa sitä, että samalla kun hyväksytään jotkut arvot tai joidenkin ihmisryhmien tavat ja aatteet, niin samalla aiheutetaan se, että joillekin ihmisille koituu näistä arvoista ja aatteista epäoikeudenmukaista haittaa. Näin voidaan mielestäni sanoa tietyistä äärivasemmistolaisista ja maahanmuuttajien ryhmistä.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti