Tänä vuonna on tullut kuluneeksi kaksisataa vuotta siitä, kun sukulaiseni Reinhold von Becker toi suomen kieleen sanan sivistys. Tämän hän suoritti sanomalehdessään Turun Wiikkosanomat, joka oli järjestyksessään toinen suomenkielinen sanomalehti kymmeniä vuosia aikaisemmin julkaistun Antti Lizeliuksen Tietosanomien jälkeen. Reinhold oli Snellmanin, Runebergin ja Lönnrotin historian opettaja Turun Akatemiassa, ja Reinholdin tutkielmaa Väinämöisestä on pidetty ensimmäisenä askelmana siinä, kun Lönnrot sai innoituksensa Kalevalaeepoksen kokoamiseen.
Sivistäminen oli alkujaan tarkoittanut Reinholdin kotiseuduilla Kangasniemellä pellavan riipimistä tai siistimistä. Sivistys oli siis jotain, joka seurasi siitä, kun jotakin oli tarkasti käsitelty ja puhdistettu. Tässä mielessä voidaan sanoa, että sivistys on jotain sellaista, joka on kulkenut jonkinlaisen katsastusprosessin läpi, kuten esimerkiksi koulun ja yliopiston. Mielestäni sivistys on suuressa määrin maailmankatsomusten horisonttia, sen avaruutta ja opillisuutta korostava käsite. Kaikenlaiset jorinat jostain sydämensivistyksestä ovat niitä vanhentuneita naismaisia höpötyksiä, joita rekilauluissa on laulettu.
Sivistys siis liittyy etenkin avaraan, suvaitsevaiseen mutta asioissa tarkkaan mieleen. On oltava esimerkiksi sivistynyt sen takia, ettei esimerkiksi riko lakia tai ole kohtuuton. Voidaan sanoa, että esimerkiksi Halla-ahon saamat tuomiot kansanryhmää vastaan kiihottamisesta kertovat jotain siitä, että tohtoriksi itsensä lukenut yliopistomies on jäänyt paitsi jostain sivistyksen piirteestä. Sivistynyt ihminen ei suggeroi itseään tuon kaltaiseen vihaan.
Sivistys liittyy esimerkiksi taiteen, musiikin, kirjallisuuden ja historian tuntemiseen. Kuitenkin voidaan sanoa, että jo nuori lapsi voi olla jollain tavalla sivistynyt, jos hän osaa seurata oikeanlaisia opettajia ja olla avoin sen kaltaisille auktoriteeteille, jotka voivat auttaa häntä sivistyksessä etenemisen kannalta. Sivistystä on myös se, että suhtautuu ihmisiin kohteliaalla, intressittömällä ja pyyteettömällä tavalla. On myös aina huomioitava se, että se ei maksa mitään olla sivistynyt ja kohtelias, vaikka kaikki muut ihmiset olisivat epäkohteliaita, ei se anna syytä siihen, että itsen pitäisi muuttua epäkohteliaaksi. Olemalla kohtelias kuten sivistys neuvoo, voi antaa itsellensä rauhan siitä, ettei ainakaan itse ole toiminut ketään kohtaan väärällä ja vaikealla tavalla.
Yksi piirre suomalaisessa epäsosiaalisessa kulttuurissa on se, että linja-autossa paikalle istuttaessa ei kysytä vierustoverilta sitä, onko paikka vapaa, saati että tervehdittäisiin kuskia, sillä jo periaatteen takia, vaikka paikalla ei näyttäisi istuvan ketään, on mielestäni kohteliaisuuden eli sivistyksen takia kysyttävä asiaa. Myös joskus olisi poikkeuksellista, jos ikkunan puolella istuva avaisi suunsa, kun lähtee autosta pois, eikä vain alkaisi nostelemaan tavaroitaan ja tuhahtelemaan ja puhahtelemaan.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti