Margaret Thatcher nousi vuonna 1975 Konservatiivipuolueen puheenjohtajaksi mustana hevosena etenkin puoluetovereidensa Airey Neaven ja Sir Keith Josephin tukemana. Ennen puheenjohtajavaalia istuvaa puheenjohtajaa ja aikaisempaa pääministeriä Edward Heathia pidettiin suosikkina. Kuitenkin Heathin keskimallin linja ei miellyttänyt enää puolueen edustajia, ja Thatcherin tarjoama tiukempi linja voitti. Samalla tavalla voidaan pitää Antti Häkkäsen päätöstä jättää puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo, vuokra-asuntovälittäjä ja poliittinen muumio, haastamatta puheenjohtajavaalissa, suurena pettymyksenä. Orposta ei olisi koskaan pitänyt tulla puheenjohtajaa, ja puolueemme suuri lipunkantaja, ylivoimaisesti puolueemme suurin mies 2010-luvulla, Jan Vapaavuori jätti syrjäytetyksi tulonsa jälkeen sellaiset hiekkataifuunit jälkeensä, että Orpo sai nousta asemaansa kuin varkain ja ilman vastustajia. Orpo ei ole kokoomuslainen poliitikko. Hän on poliittisesti jopa vasemmalla kuin keskustapuolueen järkilinja. Hän pyrkii voitelemaan ja mairittelemaan sellaisia ihmisiä Kokoomuksen kannattajiksi, jotka eivät edusta puolueemme peruskannattajien linjaa. Kokoomuksella oli 2014 vain yksi toivo – Jan Vapaavuori, ja Häkkänen olisi ehdokkaaksi lähdöllään voinut ottaa tuon Vapaavuoren poistumisella tyhjäksi jääneellä paikalla sijainneen valta-aseman. Oli selvää jo 2014, että Vapaavuori oli puolueemme aateuskollisimman siiven valinta puheenjohtajaksi, mutta keveämmät ja poliittisesti ei yhtä vakavat tahot, jotka eivät sijainneet poliittisesti puolueemme aatekartalla, valitsivat silloin johtoon Alexander Stubbin, josta ei koskaan olisi voinutkaan olla siihen asemaan. Stubbin valinnan myötä jätin seuraavissa vaaleissa äänestämättä Kokoomusta. Häkkäselle olisi voinut olla tarjolla kaikki – Vapaavuoren puolueuskollisimman siiven kannatus ja paikka tulevana Suomen pääministerinä, mutta hän päätti odottaa ja jättää puolue vuokra-asuntovälittäjä Orpon epäpäteviin käsiin. Tällä hän on osoittanut olevansa pelkuri ja ei riittävän luja ja päättäväinen, kuten Vapaavuori, kun tämä päätti itsensä ja puolueensa takia haastaa nämä muut poliittiset höyhensarjalaiset puheenjohtajavaalissa vuonna 2014. Oli karmean sattuman ja toisten ehdokkaiden kapeakatseisuuden syytä, että Vapaavuori jäi tältä paikalta pois. Häkkäsellä olisi ollut kaikki tarvittava siihen, että hänestä olisi voinut tulla uusi puheenjohtaja ja puolueen vapaavuorelaisen linjan ja suuntauksen uusi johtaja ja puolueen uskollisimman kannattajakunnan kokoaja. Tämä puolue vajoaa entiseen kekkoslaisen ajan rooliinsa ikuisena oppositiopuolueena, ellei joku taho laita virtaa puolueeseen lähestymällä sitä sen uskollisimman ja puolueen historialliselle aatteelle ominaisimman kannattajajoukon arvoista ja aatteista käsin. Antti Häkkänen, te laitoitte puolueen vaikeaan paikkaan siinä, kun epäröitte silloin, kun olisi pitänyt tehdä ja näyttää, että Orpo on poliittinen herhiläinen – sellainen, joka pitää ääntä ja inisee, mutta joka voidaan polkaista riittävän painavan kannan alle, kun löytyy siihen oikea mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti