maanantai 21. syyskuuta 2020

Josef Julius Wecksellin runo suomennettuna III

Minä rakastan sinua


Minä rakastan sinua, yli kaiken rakastan

Sinä olet minulle enemmän kuin taivas ja maa

Minne tieni vie

Sinä edessäni seisot

Jos olet lähelläni

Jos kaukana olet

Oi, minä rakastan sinua, yli kaiken rakastan

Minä rakastan sinua, yli kaiken rakastan

Taivaallista loistoa pääsi ympärillä kannat

Istut kuin pyhitettynä

Taivaan ja illan yllä

Jos enkeleiden hiukset

Valuvat otsallesi lauluni kautta

Minä rakastan sinua, yli kaiken rakastan

Minä rakastan sinua, yli kaiken rakastan

Kyllä, jos lakina olet maailman päällä

Oi, kömmin silloin sinne

Vihreästä puusta

Auringosta ja keväästä

Ilosta ja kyyneleistä

Kuollakseni sinun luonasi, tullakseni sinun luonasi

Minä rakastan sinua, yli kaiken rakastan

Minun suurin iloni ja suurin tuskani olet

Sinun siniset silmäsi

Oi, kuinka ne hymyilevätkään niin

Kaikki taivaat niissä

Kaikki minun taivaani ovat

Oi! Minä rakastan sinua, yli kaiken rakastan

Ei ole unohdusta, ei enää kuolemaa

Katsokaa, teistä tuli minä, katsokaa minä näen vain sinut

Vain lyhyt sekunti

Ruusuisella suullasi

Vain häivähdys sinua tekee minut voittamattomaksi!

Tule ja elä kanssani, anna minun kuolla kanssasi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti