tiistai 29. syyskuuta 2020

Ihmistuntijat ja merkitys-/kontekstiajattelijat

Minä olen aina suhtautunut ihmissuhteisiin itseisarvoisesti ja en ole taipuvainen arvostelemaan ihmisiä sen perusteella, mitä olen heistä kuullut tai mitä muut ihmiset ovat heistä sanoneet. Tämän vastakohta on todella yleistä etenkin nuorten/kehittymättömien ihmisten piirissä. Eli se, että myötäillään toisten ihmisten ja auktoriteettina nähtyjen ihmisten ja tahojen mielipiteitä asioista ja ihmisistä. Se on monesti varsin tiedostamatontakin. Itse lähestyn ihmisiä yksilöinä ja suhtaudun etenkin siihen, mitä he minulle sanovat ja miten he ajatuksiaan muotoilevat. Minä en ajattele sitä, miten ihmiset järjestävät arkensa ja miten he toimivat yksityisessä elämässään. Minä lähestyn ihmisiä etenkin ajattelun kannalta, ja arvostelen ihmisiä korkeintaan sen kautta, miten he pystyvät autonomiseen ja itsenäiseen ajatuksien muodosteluun.

Konteksti-/merkitysajattelijat pyrkivät jatkuvasti ajattelemaan sitä, mitä ihmiset eivät sano, ja minkälaisen merkityksen heidän sanomansa asiat saavat eri konteksteissa eli sen perusteella, mitä he ovat aiemmin muille ihmisille sanoneet. Voidaan sanoa, että tällaiset ihmiset eivät ole kummoisia ihmistuntijoita tai vaihtoehtoisesti he ovat liian kokemattomia ja nuoria, jotta voisivat luottaa omaan ajatteluunsa ja mahdollisesti joissain onnekkaissa tapauksissa orastavaan ihmistuntemukseensa.

Minä en ajattele ihmisistä ns. tapauksien perusteella, vaan minulle ovat tärkeämpää korkeammat periaatteet, eettiset maksiimit ja maailmankatsomuksen hahmotuksen teoriat. Se pystyykö ihminen omaperäiseen ajatteluun ja ajatuksiensa perustelemiseen on minulle tärkeämpää kuin se, onko ihminen mies tai nainen, vanha tai nuori, homo tai lesbo, pitkä tai lyhyt.

Minä en suuremmin pidä konteksti-/merkitysajattelijoista, ja useammin en halua olla heidän kanssaan jatkuvassa tekemisessä. He ovat kuin sosiaalidemokratiakulttuurin aallonhuippuun tullut tyrsky, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan konsensuskulttuurin apoteoosi, masentavan pintakulttuurimme sementoitumisen tulos, ihmisiä, jotka ovat nuoren suomalaisen sosialidemokratiakulttuurin edustajia – kaiken korkeakulttuurin vastakohtia. Voin ajatella, että kovasti sosialisoituneet eli sosiaaliset ihmiset, jotka monesti ovat taipuvaisia ajattelemaan sosialistisesti ovat sellaisia, jotka ennen keskustelua kuuntelevat kaikkien tuttujen sekä vieraiden ihmisten mielipiteet ja kuulopuheet toisen ihmisen luonteesta.

Minulla on ehkä vain yksi läheinen ystävä, joka on immuuni toisten mielipiteille, ja joka on aina avoin, puhuu ja kuuntelee kuin mies. Hän on jo kahdeksissakymmenissä, mutta olemme nuoresta iästäni huolimatta sinetöineet läheisen ystävyyden ja olemme monesti yhteydessä etenkin puhelimitse.

Ihmistuntemukseen opettaminen ja ihmistuntemuksen hallitseminen eivät monesti ole helppoja asioita entistä enemmän pinnallistuneemmassa kulttuurissamme. Kuitenkin voimme olla toisillemme rehtejä ja hyviä kuuntelemalla toisiamme avoimesti ja esiarvioita tekemättä.

Olli von Becker

YTM

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti