Kääpiön kosto
Vuoren illassa on kääpiö
Hän hakkaa ja takoo kultaista aarretta
Se hehkuu, se vaalentuu räiskyvällä nuotiolla
Hän pilkkaa ja laulaa äänellä niin kuin se oli
Auringosta ja lämmöstä ja kukista ja puista
Me miehet olemme ajaneet vaaleata vuorilta alas
Me vihaamme ylpeätä rauhallista perhettä
Meillä on korrosoiva myrkky heille
Me kavallamme vuorilla leiskuvan kullan
Kuten mies korruptoituu ja syöksyy velkaan
Meillä on hulluissa romahtavissa kaivoskäytävissä
halveksiva katse alas heitettynä
Me annoimme sille loiston niin suurenmoisen
Kuten miehen sydän kaikkivoipainen voi
Nainen ryntää sen hurjaan loistoon
Auringosta ja taivaasta yöhön ja kuolemaan
Se ottaa miekan pois sankarin kädestä
Se murtaa valan ja pettää maan
Myrkyttää rakkauden ruusutarhan
Ja järjestää varkauden Jumalan alttarilla
Se tappaa viattomuuden morsiusneidon syömmessä
Ja tekee uskovan sielun niin köyhäksi
Se murtaa nuoren iloisen pelottomuuden
Ja levittää jäätä hänen lämpimään vereensä
Oi loiskuva metalli, räiskyvässä mahdissasi!
Sinä vihan vasara, murise voimaasi!
Rankistettujen ihmisten linja on kuolemassa
Ja maa tulee olemaan jälleen meidän!
Haluatko tulla minun kanssani?
Haluatko tulla minun kanssani viheriöivään metsään?
Ho, siellä ei kukaan, ei kukaan meitä näe?
Kuulitko, kuulitko, kuinka lintu johon hän osui
Kaukana metsässä; hän sinua rukoilee
Haluatko istua minun kanssani varjoisessa laaksossa
Haluatko käsivarteni, luottaa sinuun?
Tule, oi tule, hiljaisena, ukkosen hetkenä
Kun koko maailma nainen lepää rauhassa
Kun koko maailma, tähtienvalossa lepää rauhassa
Istutaan alas ja jutellaan luottamuksella
Kun maailma tähtienvalossa lepää rauhassa
Ja vain sydämeni hakkaa ahdistuneesti
Aivan mahtava runo
VastaaPoista