Piereskelyn ja kakkaamisen sosiologiasta

Kurt Vonnegut kirjoitti eräässä kirjassaan ihmisten suhtautumisen piereskelyyn pysyvän samana, oli ihminen sitten millä henkisellä tai evolutiivisella tasolla hyvänsä. Pieru naurattaa ja tuottaa ihmisten keskuuteen hyvää mieltä. Pieru on iloinen asia, ja sitä parempi mitä kovemmalla pärinällä se purkautuu ja kuinka pahanhajuinen se on. Pierun päästäminen suuressa ihmisten ryhmässä naurattaa usein monia, ja jotkut ovat epäilleet sen johtuvan siitä kuinka pierun päästäminen, kuuleminen ja haistaminen muistuttaa ihmisiä siitä, että kaikilla meistä on pyllynsilmä, josta purkautuu kaikilla kaasuja ja kiinteämpää tavaraa. Oli ihminen miten hieno tai kaunis hyvänsä, myös hän piereskelee joskus.

Pieru on siis jäänne ihmisen aikaisemmista kehityksen vaihteista, ja tässä roolissa se on tullut huumorin aiheeksi. On todisteita siitä, että jo muinaiset luolaihmiset nauroivat pierulle ja piereskelemiselle. Piereskeleminen on monesti ymmärretty vain karskien miesten harrasteeksi, sillä ainakin ennen ajateltiin, etteivät naiset päästä pyllystään kuin ruusuntuoksua ja sateenkaaria. He käyvät myös veskissä ainoastaan musisoimassa ja viettämässä aikaa toisten lyylien kanssa. Olen myös pitkään luullut, että ranskalaiset ovat niin hienoa väkeä, etteivät he varmaan pieraisekaan koskaan. Ovat ne niin hienoja.

Kuitenkin Honore de Balzac on yksi kirjailija, joka on kirjoittanut kakkaamisen tuottamasta nautinnosta ja sanonut sen olevan laadussaan parhaimmillaan parempaa kuin seksi tai itsetyydytys. On vähän homomaista puhua tai kirjoittaa tästä, mutta voi olla, että miehillä mielihyvän tunne liittyy eturauhaseen, joka sijaitsee perseessä. Kakkaaminenkin on iloinen asia ja se tuottaa ihmiselle hyvän ja rauhallisen olon. Onhan esimerkkejä pienistä lapsista, jotka esittelevät monesti juuri tekemäänsä kakkaa äiskälle tai iskälle kuin parastakin edustusvaimoa.

Piereskelyn sosiologia siis tarkoittaa sitä, miten se on saanut sosiaalisia representaatioita ja miten sitä on kuvattu ja miten se on kuulunut ihmisyhteisöjen elämään jo kauan aikaa. Miten onkaan niin, että ihmiset nauravat sille, kun ihmisen persereiästä purkautuu pahanhajuisia kaasuja. Syynä voi olla se, että se muistuttaa jokaisen olevan ihminen ja että jaamme kaikki samoja piirteitä. Myös sen sosiaalinen paheksuttavuus on varmasti yksi tekijä, jossa ihminen laitetaan ruotuun toisten ihmisten piereskelemättömyyden takia. On tutkimuksia siitä, että naiset kokevat piereskelyn nolostuttavammaksi asiaksi kuin miehet, jotka tapaavat päästää kaasunsa julkisesti ja häpeilemättä. Esimerkiksi Men behaving badly on mitä riemastuttavinta pieruhuumoria. Sosiologiselta merkitykseltään piereskely on äijämäistä ja olisikin toivottavaa, etteivät naiset pöräyttele pieruja miehen kuullen.

Luovassa työssä ihmisen pitää pysyä osittain lapsena. Ja lapsethan piereskelevät paljon.

Olli von Becker

YTM