Minun kasvatukseni lapsuudenkodissa korosti velvoitteita ja rutiinien seuraamista. Sen takia kapinoin niitä vastaan ja pyrin myöhemmin filosofian opinnoissani etsimään syvällisempiä merkityksiä, syitä sille, minkä takia asioita todella tehdään. Olen nykyään huonohampainen ja minulle teetetään istutuksia tai implantteja. Kuitenkin hampaiden pesu tuntui jossain vaiheessa yhdeltä sellaiselta rutiinilta, joka vaikutti pelkästään velvoitteen takia noudatetulta rutiinilta. Tietysti järkevä aikuinen ymmärtää, että hampaita tulee pestä, että ne pysyvät kunnossa. Kuitenkin minulle usein annettu komento ”Pese hampaas!”, tuntui jossain vaiheessa siltä, ettei siinä edes perusteltu sitä, miksi hampaat tuli pestä. Kapinointiin taipuvainen lapsi asettuu monesti käskyjä vastaan, vaikka vastoin toimiminen olisi yhtä perustelematonta ja järjenvastaista kuin annetut komennot.
Toinen asia, jossa asetuin vastateloin komentoihin nähden, mutta joka vastustaminen oli paljon oikeampiarvoinen asia, oli se, kun minulta kysyttiin ”Onko läksyt tehty?”, ja asian käsittelemiseksi riitti vastaus ”Kyllä” tai ”Ei”. Kuitenkin mielestäni lapselta tulisi tuon kysymyksen sijaan kysyä sisällöllisemmin, eli minkälaisia ongelmia ja kysymyksiä koulussa on ollut, josta parhaimmassa tapauksessa keskusteltaisiin ja kasvattajat pyrkisivät osallistumaan lapsen tai nuoren koulunkäyntiin ja antaisivat palautetta oman tietämyksensä perusteella.
Vaikka tulen piiristä, jossa on paljon aspergervaikutteisia ihmisiä, olen sitä mieltä, etteivät rutiinit ole aina hyväksi, jos niitä ei koskaan pystytä, kyetä tai yritetä perustella. Eihän voida sanoa suoraan, että kaikki rutiinimaiset tavat ovat ehdottomasti hyviä ja että ne perustelisivat itse itsensä. Monesti rutiinimainen käyttäytyminen tappaa henkisen elämän mutta etenkin myös tunne-elämän. Jos teemme kaiken tavan vuoksi, voimme unohtaa paljon sellaista mikä kuuluu esimerkiksi filosofisen etiikan käyttäytymisen osa-alueeseen. Kaikesta on mielestäni pyrittävä löytämään jonkinlaista merkitystä ja ei voida sanoa, että tekemisen tai asian merkityksen etsiminen ihmisten keskuudessa toimiessa olisi ”merkityksetöntä”.
Voidaan esimerkiksi sanoa, että vaikka metsästäminen sen takia, koska suvussa on aina metsästetty, olisi sillä kurin perusteltu asia ja hyvä syy jatkuvan toiminnan harrastamiseksi. Onhan monesti niin, että etenkin miesten keskeisessä kulttuurissa tapa ja traditio on monesti sellainen tekijä, joka motivoi monella toimintaa. Kuitenkin kaikenlaisia toimintatapoja tulisi voida arvioida sen perusteella, miten yksilöt ne näkevät, ja mikä on yksilön kannalta parasta kaikissa tilanteissa. Kuitenkin aiemmin mainittu esimerkki lapsen läksyjen lukemisesta on yksi asia, joka ottaisi huomioon myös lapsen näkökulman mutta ennen kaikkea oppimisen näkökulman. Monesti matalasti koulutetuissa perheissä vanhemmat eivät ota osaa koulutehtävien suorittamiseen ja niistä keskustelemiseen.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti