Mielestäni monet ihmiset toimivat tavalla, jota voidaan sanoa koulumestaroimiseksi. Tällainen tilanne liittyy etenkin sellaisiin tilanteisiin, jossa ihminen ilmaisee tietämystään ja osaamistaan toiselle, muttei osaa aivan täydellisesti jotain asiaa, jossa tilanteessa koulumestari pyrkii pyyhkäisemään asian pois sen takia, koska jos ihminen ei ole pystynyt esimerkiksi koulussa omaksumaan jonkin asian hallintaa, ei hän koulumestarin mukaan pysty siihen täydellisesti koskaan muulloinkaan.
Tällaista olen huomannut omakohtaisesti esimerkiksi, jos olen maininnut jonkin ulkomaankielisen sitaatin, ja jos olen lausunut asian eri tavalla kuin natiivin aksentti on, niin olen kohdannut asenteita, joiden mukaan minun ei tulisi yrittääkään. Tämähän on etenkin kaikenlaisen aikuisopiskelun ja itsenäisen opiskelun vastainen tendenssi. Olen saanut kouluaikoina eniten tietoa ja osaamista koulun loma-aikoina, ja vielä enemmän sen jälkeen. Sain lukiosta kiitettävät paperit ja yliopistosta vain keskinkertaiset.
Koulujärjestelmä on muodostettu suosimaan ihmisiä, joilla on akateemisesti koulutetut vanhemmat, ja tämän takia nämä ihmiset eivät tavallisesti joudu näkemään suurempaa vaivaa siellä menestymisessä. Kuitenkin voidaan monessa tapauksessa tällaisten ihmisten kohdalla havaita, ettei heidän assosiaatiohorisonttinsa ole monestikaan kovin laaja, kun keskimmäinen tehtävä on mielistellä ja miellyttää opettajia. Nämä ihmiset eivät siis näe sen kauemmaksi kuin minkä antiikkinen opetussuunnitelma heidän eteensä virittää. Tämän takia tulisi jo miettiä sitä vaihtoehtoa, että lukiot yksityistettäisiin ja erikoistettaisiin, ettei liian kapea käsitys yleissivistyksestä olisi ohjaamassa opettajia ja oppilaita väärään ja kapealaitaiseen suuntaan.
Koulussa menestyminen siis tavallisesti vaatii jonkinlaista virettä, jonka mukaan voidaan pysyä kaikenlaisia älyttömyyksiä suoltavien opettajien kannoilla. Minä en ole koskaan pyrkinyt ja varmaankaan edes osannut seurata opettajien päättelyä ja sitä kautta mielistellä heitä. Olen myös monilla tylsillä tunneilla lukenut omien mielenkiinnonkohteisiini liittyvää kirjallisuutta, mistä koulumestarit ovat minua rankaisseet. Myös se, etten kirjoittanut lukiossa ruotsia, on saanut jotkut uskomaan, etten minä sitä osaisi, ja kaiken huippuna nämä viisastelijat ovat olleet kaikenlaisista nen-päätteisistä mökkiläissuvuista tulleita nousukkaita, joiden esivanhemmat eivät ole koskaan olleet tekemisissä esimerkiksi ruotsin kielen kanssa. Itse osaan sitä puoliksi suomenruotsalaisen taustani takia miltei yhtä hyvin kuin ensimmäistä kieltäni, suomea.
Humanistinen optimismi on asenne, joka tulee asettaa kaikenlaisen opetuksen ja koulujärjestelmän periaatteeksi. Naurettavia pikkuporvarillisia nousukkaita oli kouluaikanani etenkin Kuopion lyseossa, missä pikku koulumestarit tuijottivat arvosanoihin, jossa esimerkiksi, kun olin joutunut uusintaan jonkin lyhyen matematiikan kurssin takia, julistivat kapot minut ”kehitysvammaiseksi”. Oi matematiikka, sinä korkein kaikista tieteistä!
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti