Mielestäni olisi rehellisempää ja ihmisiä yhdistävää, jos esimerkiksi mainostuksessa ei käytettäisi vain klassisesti kauniita ihmisiä, vaan esimerkiksi ylipainoiset ja rumat ihmiset saisivat näkymää ja alaa medioissa. Onhan esimerkiksi niin, että vaikkapa jossain jäätelömainoksissa tuotteen eksklusiivista hienoutta ja eliitin sisäisyyttä korostetaan ottamalla tuollaisiin mainoksiin tavallisesti vain klassisen kauniita, hienosti pukeutuneita ja feminiinisen mallin mukaisia naisia, aivan kuin heidän nautintonsa olisi laadussaan ja kokemuksessaan paljon korkeammalla tasolla kuin esimerkiksi ruman ja ylipainoisen ihmisen nautinto ja kokemus.
Natsi-Saksassa korostettiin klassistista taidesuuntausta, joka esitti ihmiset lihaksikkaina, isorintaisina ja kauniina. Mielestäni klassistinen taideihanne ja tapa ajatella, että vain kauniita ihmisiä voidaan kuvata, on nykyajan vastainen näkemys ja se viittaakin natsismin ja fasismin yli-ihmisihanteisiin. Mielestäni rumia ihmisiä pitäisi kuvata enemmän ja heidän kuvaamisensa ei ole yhtään vähemmän arvokasta kuin kauniiden ihmisten kuvaus.
Ollessani viime vuonna Pariisissa ja kun olin Place du Tertrellä teettämässä muotokuvaportrettia paikallisen taiteilijan piirtämänä, kuulin jonkun toisen piirtäjän mainitsevan ilmeisesti liitteessä minuun, että ”moche macabre” eli tavanomaisen ruma. Minun olisi tehnyt mieli mennä sanomaan heille, että mitä sitten. Mielestäni ruman ihmisen kuvaaminenkin vaatii taiteilijalta enemmän ja on varmasti hänen taidekiinnostuksensa kannalta tärkeää. On varsin tyttömäistä sanoa tuollaista, aivan kuin kauneus olisi joku arvo, jonka myötä ihmisiä arvotetaan. Mielestäni mies voi hyvin olla ruma, sillä kauneus ja siitä huolehtiminen ajaa jokaisen pinnalliseen maailmankatsomukseen. Mutta ranskalaiset miehethän ovat monesti aikamoisia tyttöjä.
Kun mainoksissa lihavat ja rumat ihmiset söisivät jäätelöä tai hampurilaisia, voitaisiin lähentyä sitä tosiasiaa ja sen tunnustamista, että nautinto on samanlaista kaikille, ja että rumat ja lihavat ihmiset ovat täysin samanarvoisia kaikenlaisten ladyboyden ja hepsankeikkojen kanssa. Onhan täysin selvää, että mainostajat haluavat valitsemalla nuoria, freesejä ja kauniita ihmisiä mainostajikseen näyttää, että tuote on niin eksklusiivinen, että ulkoisesti eliittiä muistuttavat ihmiset saavat siitä nautintoa, minkä implikaationa on se, että kauniiden ja hienosti pukeutuneiden ihmisten nautinto on arvokkaampaa kuin rumien ja lihavien ihmisten nautinto. Ja siitä orgastiset voihkeet, kun jäätelöä syödään.
Kadonneen jäljillä-ohjelma rikkoo mielestäni tiettyjä käyttäytymisen kriteerejä siinä, kun ne nuuskivat yksityisten ihmisten tietoja ja vievät sukulaisen sukulaisensa luokse varsinaisen sirkuksen ja karusellin voimalla. Varmasti monet näistä tavoitettavista sukulaisista eivät haluaisi, että sukulaisensa tulisivat paikalle kameroiden kanssa. Aikaansaava ihminen selvittäisi itse yhteyden sukulaisiinsa.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti