Tyrannin yö
Niin raskaana seisoo yö suruun pukeutuneena.
Tyranni herää purppuraisella sängyllään,
Hänen ainoa poikansa mustaan verhottuna
Ne vietiin eilen linnasta.
Avoin silmä, synkkä mieli
Pimeässä yössä hän katsoo sisään
Siellä kirkastuu, etäinen piste liikkuu
Se on lähestymässä – hän hengittää voimakkaasti
Hän näkee poikansa lumivalkoisessa puvussa
Siipien kullalla, jonka hän sai Jumalalta
Hän leijuu hitaasti pöydälle,
siellä kultainen kuninkaallinen kruunu on
Hän alkaa poimia timantteja
Niin surullisena loistaa hänen mainekkuutensa
En löydä rauhaa kapeassa haudassani
Ennen kuin minulta otetaan kaikki pois
Isäni osti heidät murhalla ja kuolemalla
Kohteiden veri on niin punaista;
Kuolleet vaativat niitä minulta nyt
Minun tähteni he ovat uhrautuneet
Purppuraan viittaan hän sitten menee
Siitä tippuu verta kuin syvistä haavoista
Huolestuneena hän kuivaa ne joskus
Mitä enemmän se vuotaa, sitä enemmän se kuolee
En voi elää, en voi kuolla
Ennen kuin tämä vaippa on valkoinen kuin lumi
Kyyneleilläni pesen sen
Siiven kanssa se kuivuu jälleen
Ja pojan ympärillä olevat vaaleat aaveet seisovat
Villeillä katseilla saavat hänet kulkemaan
Hän itkee hitaasti, hänestä tulee niin kärjetön
He tarrautuvat häneen pilkkaavalla naurulla
Kalpeana nousee kuningas sängystään nopeasti
Kaikki on kadonnut
Se kirkastaa kaiken
Pöytä kantaa nyt hänen kruunuaan
Ja hänen vaippansa on verenpunainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti