Italialainen alppijääkärilaulu
Taivaat loistavat
aamut riitävät
purppura puramoi alppien päällä
lopulta se päivittyy
pimeydet jahtaavat
varjot hälventyvät itsestään, aurinko nousee
sinessä ja liekeissä
Adrian laineista
veren loisteessa synkoopin reunalla
Venetsia heiluttaa
ja huimaavat välkynnät
Poissa istriskan rannoilta
Satamien kuningatar
unohdettu ja haudattu
Rannoilla on viimeinkin ylösnousun päivä
Kansa kutsuu sinua
kallojen kenttäkutsu
Rummut tyrisevät, koittaa taistelu
Puhtaana kuultaa merkki
Pois laakson sumusta
Vihollinen nostaa ylös veriviirinsä
kuka odottaa selvitystä
paljon enemmän ja armoa
Ei, kumoutukoon tyranniat!
Toivomme olevamme menneet
hajonneena olemme
uimapuvun kuivuus teki meidät kappaleiksi
Nieltynä, petettynä
voimat ovat menneet
Vieras laittoi meidät valtansa alle
mutta aamu rikkoi
orjuutus toi meidät
ja unessa halkeamat muuttuivat
ja varjot pakenivat
Autuvaisuus kuunteli
ja pintamat vihreinä uudestaan
Ketjut, yhteenliitettynä
Säilytä muut
Ja valhe, tietääkö hän totuuden? Ei!
Kuinka sinä murhaat,
Murha ja kuolema
Valtiaat, tyrannit, mutta ei kansa
Aseet puuttuvat
Mutta kun he kerran heräävät
ja vankilan portit avataan
ja tornien korkeudet ja kenttien laajuudet
Ja riippuvaiset ja orjat
joka liikkuu raivomyrskyyn joka katoaa
Eläköön Italia!
Kaikessa vapaa Adriaan saakka
Voitto tässä näyttää samalta kuin kuolema
Vihollinen murskattu
Kuin vyörymyrsky pitkin alppien lunta
Katso, rukoilu opettaa meitä
Siellä kaukana ja huiskuttamassa
Venetsian rannan veriloistossa
antakaa lippujen liehua
Tuulelle ja heilunnalle
Ja eteenpäin miekka kädessä!
1859
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti