Syväsymboleiden luonteesta ja dekadenssista

Syväsymbolit tarkoittavat ihmisen yli- ja alitajunnan yhdistäviä todellisuuden ja totuuden alkukohtia, joita viittauskohtana käyttävät ihmiset voivat lähestyä pysyvän tasolla olevia ja pysyttäytyviä totuuksia. Symboli tarkoittaa aina viittauskohdetta johonkin asiaan, jota yhteyttä ei kuitenkaan tavallisesti lausuta ääneen, vaan viittaus on välillinen. Eli on sanottava, että kaikenlainen symboliverkostojen kanssa tekemisiin pääsy vaatii kehittynyttä ajattelua, joka esimerkiksi tunnistaa kaikenlaiset kulttuureihin liittyvät symbolisuudet ja viittaamisen kohteet. Eli voidaan sanoa, että jos pystyy edistymään kulttuurisessa ymmärryksessä korkealle tasolle, on silloin voitava pystyä korkeatasoiseen ajatteluun, joka ei jää suhteellisten triviaalisuuksien eli vertailukohdallisten symbolien tasolle. Vertailukohdalliset symbolit tarkoittavat nimensä omaisesti sellaisia symboleita, joita ja joiden arvoa koko ajan vertaillaan suuntautumalla toisiin symboleihin. Myöskin ne poikkeavat syväsymboleista siinä mielessä, että ne ovat reaktiivisia eli niiden merkitys ei säily koko ajan, vaan ihmiset, joiden olisi tarpeen olla ottamassa tietoa symboleiden kautta, alkavat loppujen lopuksi vaikuttaa symboleihin sillä tavalla, että ne ottavat tavoitteekseen omakohtaisen hyödyn ja edun etsimisen. Tällainen ryhmittymä, joka tekee symboleista vertailullisia on kommentaariaatti, joka pyrkii ihmisten vaikutteellistamisen kautta saamaan itselleen merkitysvaltaa, ja näin ollen tietyille omakohtaisen hyödyn kasvattamiseen pyrkiville ihmisille ideologista nautintoa, jota he voivat kokea reaktiivisten aatteiden jäätyä pyörimään instituutioissa ja esimerkiksi eduskunnassa ja hallituksessa. Syväsymbolit ovat siis ihmisistä riippumaton symboleiden lähde ja verkosto, kun taas vertailukohdalliset symbolit ovat täysin ihmisten kehittämä ja heidän toiminnastaan ja vapauden rajoittamisesta vaikuttunut instituutio, kun taas syväsymbolit edustavat sitä vapautta, jota oikeistolaisen maailmankatsomuksen omaavat ihmiset ovat parhaimmillaan oppineet kunnioittamaan. Eli voidaan sanoa, että liberalistinen oikeistolainen maailmankuva on objektiivisin mahdollinen poliittinen maailmankatsomus, joka tulee esille esimerkiksi siinä, että siinä suuntaudutaan rehellisimmässä ja konsensuksesta kieltäytyvässä muodossa politiiikaan, kun taas sosialismi on aina ihmisen heikkoudesta ja vapauden kieltämisestä ohjautuva maailmankatsomus, joka on pelkästään ihmisten kehittämää subjektiivisuutta, jota jotkut hairahtuneet ihmiset ovat alkaneet tarjoamaan ihmisille objektiivisena tai objektiiivisuutta lähestyvänä maailmankatsomuksena. Koska vertailukohdalliset symbolit ovat suhteellisia ovat ne myös silloin subjektiivisia eli ne syntyvät tosiasiassa kommentaariaatin antaman piirileikin mukaisesti, joka tosin poikkeaa konsensuksesta siinä mielessä, että sen merkitys ja sisältö ei muutu, vaan siitä käytävä keskustelu on pelkästään kosmeettista eikä tosiasiassa kysymykseen vaikuttavaa. Dekadenssi tarkoittaa sellaista maailmankatsomuksellista asennetta ja tosiasioiden kokonaisuutta, missä tietyt kulttuuriset pysyvyydet ja ihmistä normissa pitävät asenteet ovat höllentyneet, ja ihmisistä on tullut sen myötä enemmän yksilöllisiä ja omaa yksilöllisyyttään ja vapauttaan kunnioittavia. Dekadenssi korostaa luovuuden ja poikkeuksellisuuden, normista poikkeavan omaperäisyyden merkitystä ihmisten elämässä esimerkiksi tavallisen banaalin ja karkean realistisen ja naturalistisen kuvauksen kustannuksella. Voidaan esimerkiksi ajatella että ihmisten sisäinen elämä on paljon tärkeämpi asia useimmille ihmisille sen takia, että siinä  he saavat olla tekemisissä pysyvimpien totuuksien kanssa eikä heidän tarvitse ajatella muiden ihmisten sosiaalisia arkuuksia, tabuja, yleisiä mielipiteitä ja kaikilta kanteilta kaunisteltuja "totuuksia". Eli koska syväsymbolit edustavat pysyvää totuutta ja ihmisen universaalisimpia piirteitä ja vertailun välineitä, on sanottava, että etenkin dekadentit ovat sen yhteydessä, koska molemmat ovat harvinaisempia tapoja suhtautua todellisuuteen ja maailmaan. Nimenomaan koska monesti kulttuuriset instituutiot eivät perustu ihmisen todelliseen olemiseen instituutioiden välillä ja niiden sisällä, on dekadenssi ja syväsymbolit oikea tapa suhtautua niihin - niitä pitää siis välillä ravistella ja muotoilla ja nimetä uudelleen. Dekadenssissa luovuus on saanut sille todella kuuluvan roolin ihmiskunnan, yhteiskunnan ja maailman ohjaajana. Luovuutta tulisi siis käyttää esimerkiksi arvojen nimeämisessä ja uudelleen luomisessa, koska syväsymbolit tavoittuvat etenkin sellaisten arvotunteiden kautta, jotka ovat uudelleen tulkittuina ominaisia tulemaan objektiivisiksi. Eli voidaan sanoa, että dekadenssi vastustaa laumojen subjektiivisia ja suhteellisia - epäaitoja - arvoja, ja näin ollen se pyrkii tekemisiin syvempien totuuksien kanssa, jotka voivat olla hyvin moniulotteisia. Esimerkiksi tekopyhä porvarillinen seksuaalimoraali on tällainen suhteellinen ja subjektiivinen järjestelmä, joka ei ota huomioon niitä mahdollisuuksia, joita erotiikkaan perehtyminen antaa. Syväsymbolit myös kiertävät tavallisesti nähdyn kristillisen etiikan siinä mielessä, että siinä ei ole absoluuttisia hyvyyksiä ja pahuuksia, vaan siinä järjestelmässä absoluuttiset binaariparit eivät ole todellisia sillä ne perustuvat ihmisten heikkouksiin ja kehittymättömään suhteelliseen tapaan ajatella kaikkea äärimmäisyyksien kautta. Eli voidaan sanoa, että dekadenssissa ja syväsymbolismissa voitaisiin yhdistää elämänkatsomustiedon ja uskonnon opetus ja vielä laajemmalle vietynä voitaisiin yhdistää kirkkojenkin piiriin, joista kehittynyttä voitaisiin kutsua kansalaisuskonnoksi, pyhä ja profaani eli korkeammalle asetettava ja maallinen, sillä ihmisen alkuperä on yhtä perustavasti maallisessa kuin pyhässäkin. Dekadenssissa ihmisten aisteille annetaan valta luoda mielikuvia, vaikka kuitenkin on sanottava, että tuokin etsiminen pyrkii syväsymboleiden edustamiin totuuksiin, eikä se ole tavallista tavallisten ihmisten harrastamaa passiivista ja tönköksi tullutta viinan imemistä pelkästään humalan tavoittelun vuoksi. Syväsymboleissa esiin tulevat siis ihmiselämän pysyvimmät todellisuudet ja humanismin syvällisimmät periaatteet, ja ne ovat tärkeitä etenkin sen takia, että ne tuovat esiin sen mikä on ihmisessä poikkeuksellista ja yksilöllistä. Eli kun samalla ihmiset kieltävät vapautensa ja yksilöllisyytensä suuntautumalla kommentaariaatin hallitsemaan reaktiiviseen todellisuuteen, voi dekadentti syväsymboleihin suuntautuva ihminen suuntautua suoraan totuuteen ja saada esimerkiksi taiteellisen työskentelyn kautta näkymää omille arvoilleen ja totuuksilleen. Eli dekadentissa todellisuudessa vallitsee totuuksiin pyrkiminen ja niiden tulkitseminen, samalla kun realistit ja naturalistit jämähtävät arvoiltaan poikkeaviin suhteellisiin "totuuksiin", joita he pitävät virheellisesti tämän maailman ja järjestelmämme perusteina.