Mitä tarkoittaa yksilöllisyys ja liberaalisuus

Yksilöllisyys tarkoittaa mahdollisuutta valita niiden vaihtoehtojen väliltä, jotka elämä antaa tarjottavaksi. Se tarkoittaa sitä, etteivät kaikki kategoriset merkit ole annettuja ja ehdottomia ihmiselämässä. Yksilöllisyys tarkoittaa sitä, että oleminen eli eksistenssi tulee ennen olemusta tai identifikaatiota. Ihmisillä voi olla monia identiteettejä ja niiden välisyydet ovat itse yksilöiden päätettävänä. Yksilöllisyys tarkoittaa etenkin sitä, että kaikki ihmiset eivät muistuta eikä heidän ole tarkoituskaan muistuttaa muita ihmisiä. Voidaan sanoa, että nykyaikainen länsimainen yhteiskunta pitää pysyvimpänä ja perusteellisimpana periaatteenaan yksilöllisyyttä, sitä että ihmisten sosiaalinen mobilisaatio ja itsensä kategorisoiminen on perustava arvojen lähde. Yksilöllisyys lähtökohtana arvojen luomiseen tarkoittaa sitä, että tarvitaan riippumaton perusta kun aletaan tehdä arvioita siitä millaiset asiat ansaitsevat arvostuksemme. Yksilöllisyys ei ole mitenkään foundationalistinen perusta, eli se ei anna kategorisoinnin välineeksi minkäänlaista olemusta, vaan sen perusteella ja siitä lähtien kaikki kategorisointi voi olla mahdollista. Menneenä aikana vanhanaikaisessa kulttuurissa ja Perussuomalaisten nykyisessä puolueohjelmassa ihmisille ei annettu mahdollisuuksia yksilöllisyyden harrastamiseen, koska ihmisten rooli ja paikka määräytyi esimerkiksi uskonnon, kansallisuuden tai sosioekonomisen taustan kautta. Menneenä aikana ja nykypäivän menneen ajan ihmisten joukossa ajateltiin ja ajatellaan vieläkin, että tietyt ryhmäarvot ovat tärkeitä siinä, kun määritellään ihmisten identiteettiä. Kuitenkin mielestäni tämä tarkoittaa epäkypsää ryhmäidentiteettiä, jolle ei todellisuudessa ole perustaa ja se oikeutetaankin tavallisesti vain tietyillä yhdessä päätetyillä ennakkoluuloilla. Nimen omaan ennakkoluulot ovat niitä välineitä, joilla pyritään estämään ihmisten yksilöllisesti tapahtuva valinta. Ennakkoluuloihin jumittuvat tavallisesti ihmiset, jotka eivät pysty pidemmälle näkemään ja tämän takia sosialistisilla puolueilla ja Perussuomalaisilla on tarpeeksi vaalikarjaa, olivat heidän ajatuksensa ja "arvonsa" kuinka vähä-älyisiä hyvänsä. Ihmisen on siis voitettava tiensä näiden ennakkoluulojen ohi, jotta hän voi vapaasti käyttää järkeään ja valita yksilöllisellä pohjalla. Liberaalisuus tarkoittaa etenkin vapaamielisyyttä suhteessa uuteen ja uudenaikaisuuteen. Liberaalisuus on avoimuutta ja virkeyttä suhteessa uudenlaisiin asioihin - se on siis myös kognitiivisista taidoista kertova seikka. Liberaalinen demokratia tarkoittaa ennakkoluuloista vapaata politiikkaa ja poliittista järjestelmää. Voidaan esimerkiksi sanoa, että kaikenlaiset yhteiskunnalliset murrokset ja muutokset ovat omiaan kehittämään liberaalisuutta ja uuteen myönteisesti suhtautumista. Voidaan esimerkiksi sanoa, että taloudellinen liberalismi eli siis talouden markkinoiden vapauttaminen ja siirtyminen kohti säätelemätöntä markkinataloutta on yksi sellainen innovaatio, joiden edistämisestä vastaavat liberaalisesti ajattelevat ihmiset. Myös sosiaalinen liberalismi eli suvaitsevainen asenne kaikenlaisia annetusti heikommassa asemassa olevien vähemmistöjen edustajiin ja olemassaoloon, on yksi tärkeä liberalismin ja liberaalisuuden osa-alue. Vähemmistöiksi voidaan määritellä esimerkiksi vammaiset, maahanmuuttajat, homo/lesbo-ihmiset, mielenterveyskuntoutujat ja transihmiset. On monesti mainittu että etenkin suomenruotsalaiset ovat Suomessa ryhmä, joka luottaa suurelta osin perimmäisessä ideologiassaan liberaalisuuteen ja liberaaliin asenteeseen elämässä. Heidän asemansa vähemmistönä ja asemansa henkisesti skitsofrenisen valtakulttuurin keskellä on kehittänyt erilaisia asennetapoja toisenlaisia ihmisiä kohtaan. Etenkin roolin käsittäminen ja sen käsittäminen että roolit voivat vaihtua ovat asenteita, jotka voivat suunnata ihmistä kohti liberaalisuutta. Vähemmistöasema kehittää miltei aina, jos vähemmistö on kulttuurisesti kehittyneempi kuin valtaväestö, tietynlaisen liberaalin, suvaitsevaisen, ironisen, itseironisen mutta etenkin omasta ryhmästään terveellä tavalla ylpeän asenteen. Liberalismi eli tietyllä tavalla määriteltynä suvaitsevaisuus on suomenruotsalaisia kuvaava piirre, ja toisia määreitä voisivat olla todellakin aiemmin mainitusti ironia ja itseironia. Liberaalisuus tuottaa tavanomaisesti myös sen, että ihmiset antavat toisille ihmisille tilaa ja toisten ihmisten yksityisyyttä ja omaa elämää varjellaan, kun taas totalistisabsolutistisella etiikalla maailmaa hahmottavat konservatiivit katsovat kaiken olevan moraalista ja ihmisten yksityiselämällä ei ole minkäänlaista suojaa, vaan kaikkea voidaan kommentoida. Mielestäni voidaan sanoa, että ihmisen alkuperä ja synnyinmaakin on täysin yksityinen asia, eikä sitä tarvitsisi nykyaikaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa toistuvasti mainita. Tästä kammottavimpana esimerkkinä oli suomalaisessa komediaohjelmassa, jossa pösilöt ihmiset käyvät ulkomailla, tapa, jonka mukaan he tiedustelivat Lontoossa kaikilta erivärisiltä ihmisiltä heidän alkuperäänsä. Mielestäni tuossa tilanteessa ei olisi ollut väärin, jos joku olisi aivan pahoittanut mielensä. Suvaitsevaisuus, liberalismi ja itseironia ovat etenkin suomenruotsalaisten piirteitä, ja voin itse sanoa omaksuneeni näitä asioita äitini suvusta, vaikka toisaalta ruotsinkieli poistui sukuhaarastani jo isoisäni isän polvessa. Itseironia tarkoittaa sitä, ettei omia käsityksiä ja mielipiteitä oteta koko ajan tarpeettoman vakavasti, ja tämä on omiaan näyttämään sen, mikä eroavaisuus siinä on suhteessa konservatiiveihin ja moraalisiin absolutisteihin. Myös suvaitsevaisuus eli se, että kuunnellaan samalla kun itse puhutaan, on tärkeä liberaalisen maailmankatsomuksen ja suuntautumisasenteen taustalla. Liberaalisuudessa kunnioitetaan yksilöllisyyttä ja sitä, että ihminen voi uusilla asenteilla ja valinnoilla ohjata suuntaansa tässä maailmassa. Miksi sitten valitseminen on tärkeää? Se on tärkeää etenkin sen takia, että silloin ei mukauduta liiassa määrin annettuihin asioihin, ja siinä mielessä luovuudenkin käsite on sukua liberaalisuudelle ja yksilöllisyydelle. Liberaalisuus ja yksilöllisyys tarkoittavat myös sitä, että niissä annetaan tilaa yksilölle, eikä joitakin eri tavalla ajattelevia ihmisiä aleta rajaamaan alentaviin ja vahdattaviin kategorioihin, eli liberaalisuus ja yksilöllisyys tarkoittavat myös etenkin vapautta. Vapaus on sitä, ettei olla liian suuresti riippuvaisia toisista ihmisistä ja asioista. Vapaus on etenkin mahdollisuutta valita erilaisten vaihtoehtojen väliltä, ja esimerkiksi markkinataloudessa tämä tarkoittaa sitä, että ihmisillä on mahdollisuus valita esimerkiksi sen kohdalla, mitä ja missä hän haluaa milloinkin syödä ja missä ruokakaupassa tai ravintolassa hän haluaa milloinkin käydä. Monikulttuurisuus tarkoittaa etenkin kulttuurien välisyyttä, sitä, että sama ihminen on sellaisessa tilanteessa, jossa hänen on mahdollista vuorotella erilaisten kulttuureiden välillä. Ei tulisi kuitenkaan luulla, että monikulttuurisuus tarkoittaa vain erilaisia ruskeita ja mustia ihmisiä, vaan Suomessakin on monien avioliittojen kautta toistensa kanssa ristiytyneitä sivistyssukuja, joiden edustajilla saattaa olla juuria moniin Euroopan maihin ja erikielisiin kansoihin. Esimerkiksi Nietzsche on kirjoittanut siitä, että rodullinen sekoitus silloin, kun kyse on kulttuurikansojen edustajista, on omiaan tuottamaan lahjakkaampaa jälkikasvua, kuin mikä olisi tilanne silloin, jos vanhemmat edustavat täysin samanlaista perimää. Yksilöllisyys on siis vapautta valita identifikaatioiden ja kategorisointien väliltä. Liberaalisuus on perustava asenne, joka mm. antaa mahdollisuuden yksilöllisille valinnoille ja ryhmäjäsenyyksille. Se perustaa myös vapautta, suvaitsevaisuutta ja ironiaa. Liberaalisuus on avoin perusta sille, että kaikenlaiset aatteet voivat elää ja että kaikenlaiset ihmiset saavat elää maailmassa vapaina ja herkkävaistoisina. Millaiset ihmiset sitten ovat kieltämässä liberaalisuuden ja yksilöllisyyden? He ovat etenkin konservatiiveja, niin sosialisteja kuin fasistejakin, jotka katsovat, että ihmisiä on helpompaa hallita silloin, jos he eivät saa vapaasti valita, ja että heidän tulee mukautua oman annetun ryhmänsä identifikaatioihin kuin Kainin merkkiin. Voitaisiin esimerkiksi sanoa eräässä tv-ohjelmassa olleesta etnonationalistista, että mitenkähän hän suhtautuisi sellaiseen asiaan, jos joku ihminen päättäisi, että vain normaalipainoiset ihmiset ovat annetusti oikeassa ja yksilöllisyyyden ja liberaalisuuden yläpuolella. Tämä osoittaa helposti sen, että annettua identiteettiä ihmisille tuppaavat ihmiset kiinnittävät huomionsa sattumanvaraisesti valittuun asiaan, kuten esimerkiksi ihonväriin, uskontoon tai ulkonäköön. Selväjärkinen ihminen voi helposti havaita että näiden lisäksi tapoja muodostaa ihmisten kategorioita on lukematon määrä, he vaan ovat jumittuneet täysin performatiivisesta roolistaan muuttuneiden roolien sisään, jotka eivät voi olla heille muuta kuin ihonväri tai uskonto. Uskon, että suurin osa näistä etnonationalisteista ei ole asunut ulkomailla, eikä välttämättä matkustelleetkaan sellaisissa maissa, joissa on erilaisia ihmisiä, ja jossa yksilöllisyys ja liberaalisuus ovat jo kauan saaneet vaikuttaa. Väitän, että tällaisissa paikoissa ihmisillä on paljon enemmän vapautta, minkä suuntaan Suomessakin tulisi vähitellen pyrkiä.