1. Puu taivaalla Berliinin yllä
Kuin olisi jäljillä
Uponnut kaupunki hätistää kamelia
Ajuri läpi Brandenburgin osavaltion
Juoksee kohti Malvoliota, kyttyräselkää
Vitsi nenänkärjessä eteenpäin Paatoksessa
Hiekkaisissa kannoissaan, ennen kuin se meidät kaikki poiskuljettaa
Betonin alle
se pesii, vanha addiktio, perusteissa
Aavikkoisesta kiitoksesta
Kuva itsemurhaajille ja askelmassa
Keskustasta haapainen tyhmyri, tämäinen
kuuluisa juutalainen herra
keveitä luita keveille neitosille
sanoo linnunpää, haluaa leijonan tänään
ei enää anna kieroontuneen sfinksin
Huumorin navalla
Minä olen kuolema ja näyttelen
Nautintojen tavoittelija siinä
Nauravat naikkoset ja älä vihellä sen päälle
Mutta kuka haluaa sen tietää
2. Vihellys
Keskisormi viimeisellä tasolla
paisumisen kohdalla, kiimaisena
heihin painavat säätiöt
heidän vaakunansa, siellä alhaalla
Paperiset sivut aina
jälleen tyhjänä
lausua
Mutta korkea ääni
perseessä, metaforiikka
huilut alkavat, oi vihellys
tai mitä sitten tulee
arvoituksen ratkaisun antanut
ja repii meidän maalliset vaatteemme
odotamme vapautusta
ikuisesta jäästä
dialektisesta sirkkelistä
ja ei uskoa eikä toivoa
kuten miltä me näytämme
läpi suuremmaksi tulevan aukon
seisoo ulosmenotie
meille pysyvästi aukinaisena
3. Aikaisin ja myöhään
Hän tulee harmaassa aamussa
kun runoilija nukkuu
ei odotettuina
usvan vieressä
kuin intiaaniprinssi
äänetön
silloin hän haluaa
Hiljaisuus kuulee
Ja me heräämme
liian myöhään
pelossa
ei ohjaa enää yhtäistäkään kättä
päälle
ja kaikki se veri
suusta
pysäytämme me näyttämisen
kautta meidän keuhkojemme
Mutta ulkona
on kaikki rauhallista
vielä nukkuu
koko maailma
4.Luonto
Marcel Proust
antaa hänen rottiensa kiduttaa
Kamariherra
iskeytyneenä ajasta aikaan
silmät ulospäin, toivat
eläimen silloin
suljetussa salongissa
sokeiksi terotettuina
hyvän systeemin epäilys
opiskeli Proustia
kaikista taiteilijoista
uudenlöytävimmän
opiskeli Proustia
kynttilöiden valossa
Luonto
5. Kuka ei haluaisi olla sipuli
Kuka ei haluaisi
olla sipuli
seitsemän kuorta
saada
Jokaiselle tuulelle
syvyyksiin asti
päivä ja yö
mustasta valkoiseen
lukematon mitättömyys
Kuoresta kuoreen
samanlainen aluskuori ei niin pettävä
nahan viileennyttämä
rikkomaton pehmeys
pehmeä punainen kuori
vimmaisessa vihassa
valo ja pimeys vaihtelivat välillä
myös laiska hyvä
posketon kivikko
kultasuonet huurtelevat
seitsemän kertaa naurettuna kiinalaisesta osastosta
vanhan epäuskollisuuden päällä
kuorittavia kaikki
uuteen leikkiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti