keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Gunnar Björlingin runoja suomennettuna (seuraavaksi seuraa Rabbe Enckellin runoja)

Kuinka en voi tulla onnelliseksi
kesä ja länsi
laulavalla maaperällä
Myöhän syksyillan  kuu lahden ja saarien ympärillä
myrsky on kuullut
päivä on lopussa
se kimaltelee utuun kaikista lyhdyistä
se on kuin olisi matkalla kirkonkylään

Mitä haluan sinun kanssasi
että menen kultaisen päivän tietä
vapautunut on ja kuusimetsän pensasaita
Mitä haluan sinun kanssasi
että tuulet maistuvat nimeltäsi
että näkymäni on edelleen
kaukana poissa
piilotettu
sinun nimesi

Minun näkemykseni on että Jumala kasvaa maailmassa
kuin rakastava puun lehti
joka korkealla taivaassa
kevyt ja venytetty tina
aurinkoa vasten
menee tie siitä lähtien
visertää, minun lintuni
ennakkoluuloja on edelleen
taivas ja maa on edelleen
on onnellisuus ja kun sen osaa kuiskata
kun olette hiljaa
sinun nimesi
on sinun nimesi
ilman nimeä

Viserrä, tule
tule, valo
valo, valo - kaikissa maissa
valo, päivä
välkähtelevän auringon
päivä
ruusun erite

Viserrä, tule,
tule, taistelu
tule, rauha
yössä kuitenkin
voi minua vielä
ensimmäinen, viimeinen
päivä!

Se oli syksyn päivä
valoisa aamu
ja me aamumaassa
menemme sisälle valoon
toistemme syliin

Se oli syksyn päivä
valoisa aamu
ja me aamumaassa

se oli syksy ja aamu

Puu seisoo
kukat makaavat auringonvalkeassa kukinnossa
ja vesi lyö vuoren rantaan
puiden välillä
Lokit huutavat haalean kesän valoisassa yössä
ennenkuulumaton
lentävät korkealla vetten päällä
kuun loiste pilvien välillä
vedet kuin pehmeässä sumussa
ja hänen matkansa erilainen
ja kesä-äänet
maan ranta
ja hyttynen korvan vieressä
ja lähellä puu seisoo hiljaisuudessa
maan kesän valossa ja yössä
ja meren päällä
taivaan alla
keveässä sumussa
kuin vihellys yössä
tämä yö ja kesän valoisa päivä

Puisto, ruusutarha
ja satavuotinen puu
ja perhosen lento sopivasti ilmassa
kalkin, jalavan ja lehtipuiden välillä
ja variksen raakunta
mutta lampi, koskematon vesi
tuulen läiskyntä ruusujen varsia vasten
ja aurinko rannan ja sannan päällä
ovi narisee kauttaaltaan
mutta tässä päättyy päivä ja auringon tarha
ja kaukana päivien kuolleessa muistossa
ja lasten rauha

Että päivä
se on paikallaan ja kun hyttynen nousee ylös

Ruohikon epämerkittävyys
epävarma vielä
ei tullut kerätyksi aikana
kasvojen heijastuma

Kesän onnellisuus ruohossa ja oljissa
kerran nimen kasvot
käsien ääni
jalan käsi
käsi tai jalka

Ja minun lintusaareni
minun taloni minun
kuollut
maa ja kesän järvi
oi vapaus oi maa
ja meri ja järvi
maa ja kesän meri

Oi aamuyö
yön aamu
taivas
vesi
metsän ylämuoto
ja soittajan vesi
valkoinen? ei, violetti
kenttä
ja tinansinisellä
ja moottori katkaisee virtaa
että siellä kaukana
ja tumman ja punaisen välillä

oi yksinäinen paljaisuus
isot aloillaan
ja veden päällä
ja lokit ja siivet
ja isot aloillaan

Nyt ei ole kuollut
se on yksi ääni
hiljalleen loistava
tässä valoyössä
taivaan ja meren välillä

Keveän siiveniskun päällä
lepää
meri ja maa
leikattuna keveäksi
mosaiikki
ilmanputous
sinä puhdas päivä
valkoinen ja sininen
valonpaiste

meren hiljaisuudessa
äänien
tummuudessa
ja ääni ja sillalta
valo äänien katseessa
vedenkatse
ja ääni

Vesi ja vesi
vesi ja harmaa
horisontti
tai auringonlasku aalloilla
vesi ja vesi
kalliot
vuosi
vesi ja vesi

Oi että kuin maa ja ilma
ja kivet ja hiekka
oi kuin ääni
tuoksu, hikinen, sinun nisäsi
kielleillä ja kieleen
oi että kuin maa ja ilma

Ah, ei nouse kallioille asti
henget ja henget
ja ui
ui minne tahansa
minne tahansa
henget henget
uivat

Ja leikatun onnen pienellä saarella
rypistynyt otsa
haaksirikkoutunut
tai lintu arktisella rannalla
varjossa ja toisistaan
elämän hälytteisyydet ja myrskyt
saarna on kuitenkin hiljainen

Saaristo
ja jäälauttojen välillä
ja lokkien lento
Vesi
joka kuin silkkipaperilla
on puettu

Siitä on kauan
kauan ollut yksinäinen
ja päivä
ja kuitenkin minä kuulen
näen ja
ainokaista
ja kuin yksinäisyydessä

Kuten kaikki muut
se oli vielä
mutta
ja kuin kesäesikon kanssa

Ainakin sinä olet kuullut
se on
ja kuin kukkiin asti
ei ole kenenkään tarina

se on niin vähän, vähän
sellainen

Kuin päivä lähellä varjoja
kavallettu
valhe ja taistelu
kuin hukkuisi
oi aamun päivä
elämän vesillä

Se on
ja hopean karjahdus
vain lehtinen ja
keikkuva
tuulelle
se on teksti laatikossa

Oi aamu
ei että kuolleiden päivä
se ei ole minkään vuoksi
ollakseen valmiina

Yksinäisyydenkuuntelunaika
kaupungissa, lastenääntenkaiku
lehden loisto

Helposta kädestä
kuin lehtinen oksa
oli ilmassa

kuten ilmassa
säihkyäkseen
Niin on ja
lapsen väri
hopean sävy
valkoinen
ja siivistä
lehdet tuullakseen
Verho

Valon avaus
suru
- ei mikään
mutta
sillä hetkellä'
siemailtuakseen
kuin oksa
vihreä

Sade, putoaa taivas, putoaa tuuli
kylmien käsien ympärillä
putoaa sade, putoaa taivas
näissä maissa
putoaa mennyt vuosi
putoaa rauha, putoaa jäinen kylmyys
minun rannoillani
sade, putoaa taivas, putoaa tuuli
auringossa ja valossa
kylmien käsien ympärillä

putoaa sade, putoaa taivas
putoaa päivä ja putoaa yö
putoaa tuuli, uusilla rannoilla
putoaa sade ja sihisee minulle
aallot, kerran, lyövät aallot päin rantaa
lyö aalto, lyö!

Minun päiväni minun iltani minun yöni
ota kuusi ja mänty ja ruusut
ja pihlaja, syreeneitä
ja puu ja ruohikko
ota santa ja kivi ja maan pirstoutumisen jakaja
ota tämä tunti ja ota minut
minut ja rakkain oli kuollut ja tapettu
kaikki ihmisen sydämen raajasta ja liikkeet maan päällä olivat

Ota minut, vesi
ota minut, ilma
oi päivä ja ennen varjoja
kuusten varjo
päivä, ja kuin taivaassa olisi
oli taivas
kaikessa ja oli
mullasta
ja oli multaan asti
ja on maan päivässä taivaan välillä

Oi löytyy päivä
oi löytyy yö
kuin minun
niin valoisa minun muistojeni kyllästymisestä
Toiveiden keveästä valosta
ja kun päivä kiertää ympäri

Oi löytyy päivä, ei väsynyt
hunajasuu ja liputus vuosisatojen aikojen paikalla
maailmantilojen
jokainen hyttysen pako
elämän hymni
sydämen palosta

Kun yö antaa vapauden
antaa päivä kaiken olla
kun päivä ei enää vaivaa
ja rauha minun silmäni antaa
kun sydän on mukavuuksilla pilattu
urhoollisuudella
ja elämä ilman surua minua muistelee
- kun yö antaa vapauden

Valkoiset lokit ja henkien rauhallinen paiske
ja kuin japanilainen
ja sukellusvene
ja kaikki vihreä ja sininen
kuin vain
ja auringon loisteessa
ja syreenien päivässä
tästä alaspäin
valkoinen purjehdus
sinestä suorassa vedessä
harmaan tuhkainen valo
valo syksyn päällä, rauhan
mukava päivä
oi lennä lennä valkoinen maa
lennä siinä
taivaan päivässä!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti