Mielestäni monen historian ja kehityksen tutkijan virheestä voidaan käyttää termiä lineaarinen epookkiharha. Se tarkoittaa sitä virhettä, jossa ajatellaan kaikkien historian aikakausien olevan tekemisissä toistensa kanssa ja olevan suoranaisessa syyseuraus-suhteesa toisiinsa nähden. Oswald Spengler kirjoitti kirjassaan Der Untergang des Abendlandes siitä, että historia on lineaarisen jatkuvasti historiassa ja sen etenemisessä kiinni olevan järjestyksen sijasta jotain sellaista, joka tapahtuu syklisesti, eli jaksoittain, joissa vaihtelee syntymä, keskivaihe, rappeutuminen ja tuho. Spenglerin mukaan kaikille historiankausille ja kulttuuriryhmille on löydettävissä niille ominainen tapa tutkia, löytää ja tulkita uutta. Esimerkiksi länsimaisen kulttuurin pohjana hän piti faustisuutta, kreikkalaisen apollonisuutta ja arabialaisen maagisuutta.
<
Mitä sitten tarkoittaa lineaarinen epookkiharha. Se tarkoittaa sitä, että kun historiaa ja kulttuureita tutkitaan lineaarisesti eli menneisyydestä jatkuvuuteen suuntautuvasti, syyllistytään siinä tulkitsemaan historiaa yksioikoisesti, sillä historia on jatkuvuuden sijasta epookkinen, eli epookki tarkoittaa yhtä historian ajanjaksoa jossa toistuvat tietyt periaatteet ja lainalaisuudet eli kulttuuriset piirrerakenteet, ja ne voivat muuttua vain siirtymässä toiseen epookkiin. Vaikka onkin sanottava, että jotkut tietyt teknologiaan ja kovaan tieteeseen liittyvät asiat ja arjen helpotukseen tarkoitetut esineet ovat kehittyneet jatkuvasti etenkin viimeisen runsaan sadan vuoden aikana, niin syyllistyttäisiin mielestäni pintapuolisuuteen ja teknokratiaan, jos ajateltaisiin, että historiaa tulisi nykypäivänä tulkita vain teknologian ja tekniikan, autojen ja vempaimien edistymisen ja hienostumisen näyttämällä tavalla.
Historiaa tulisi tekniikan sijasta tulkita etenkin aatteiden, ideoiden, filosofian ja taiteen näyttämillä tavoilla, joista esimerkiksi kävisivät etenkin Ranskan 1800-luvun lopun ja ensimmäisen maailmansodan välinen Belle époque - kaunis aika, ja esimerkiksi Mika Waltarin kirjoissaan esiintuoma 1920-luvun vapaa jazz-aika. Jotkut ovat myös korostaneet samanlaisena vapauden aikana toisen maailmansodan jälkeistä 1940-lukua, ja onkin sanottava, että monesti sota, joka tuhoaa liian hatarat arvot, on usein puhdistanut ilmapiiriä esimerkiksi taiteen luomisen hyväksi
Oswald Spenglerin lisäksi teknokraattista historian tulkintaa vastaan osoitettuja kirjoituksia kirjoittivat muun muassa italialainen paroni Julius Evola sekä myös suomalainen ruotsinkielinen professori Georg Henrik von Wright. Wright kritisoi etenkin välineellistä järkeä ja sen roolia korostavaa ajattelua, koska se monesti johtaa ihmiset tekemästä ajatustyötä kohteen takia, ja välineelliseen järkeen korostaminen tuottaa näennäistä edistymistä teknologian muodossa huomaamatta sitä, mihin sen korostaminen voi johtaa. Välineellisen järjen eli sekundaarisen tavoitteen korostaminen voi johtaa siihen, että esimerkiksi yksilöille annettava vapaus voi yhteiskunnassa vähentyä, ja teknologian välineet saavat niille kuulumattoman korostuneen arvon.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti