Humanismista ja perustavimmista arvoista (Köyhyyden eettiset tulkinnat)

Humanismi tarkoittaa ihmisyyden ja ihmisen aatetta. Siihen sisältyvät kaikki perusteellisemmat vapauden ja yksilöllisyyden arvot. Humanismille ja humanisteille minkäänlainen inhimillisyys ei ole vierasta. Humanismin perusteella voidaan nähdä, että ihmisillä on tietynlaisia vapauksia ja oikeuksia, jotka kuuluvat heille heidän olemisensa ja olemuksensa kautta, vaikka onkin sanottava, että rasistien korostama essentia, ei tässä yhteydessä tarkoita samaa mitä tarkoitan olemuksella. Ihmisille on annettava filosofisen järjestelmäni mukaan oikeus alkaa lähestyä arvojaan humanistiselta pohjalta, sillä vain sellaiset arvot voivat edistyä objektiivisiksi arvoiksi, joilla on liite ihmisen perimmäiseen humanismiin. Humanismi on siis pyyteetöntä, se ei aseta ketään toista ihmistä toista huonommaksi eikä toisaalta myöskään toista paremmaksi. Humanismiin kuuluu luottamus ja optimismi ihmisen pyrkimyksien ja päämäärien suhteen. Sen takia toisen ihmisen asettaminen itseä heikompaan asemaan jonkin käytännöllisen elämän tilanteen takia ei kuulu humanistiseen maailmankatsomukseen. Humanismi on täysin tasa-arvoinen aatesuuntaus, joka antaa yhtä suuren arvon niin kehitysmaan köyhälle kuin myös länsimaiselle pankkiirille. Kommentaariaatin pyrkimys on vaikutteellistamalla ihmisiä vaikuttaa siihen miten he antavat merkitysvaltaa asioille, ja tavallisesti se pyrkiikin lyömään kiiloja humanismiin ja tekee tietyt arvot sisäisesti suhteellisiksi, minkä myötä niiltä katoaa niille ominainen kokonaisvaltaisuus. Arvot syntyvät arvotunteista, jotka vapaasti tullessaan tulkituksi adaptiivisesti, voivat muodostua objektiivisiksi erottelukapasiteetin ja joukkopriorisoinnin kautta. Silloin maksimointiavaruudessa ne voidaan erotella joko erittäin hyviksi, hyviksi, huonoiksi ja erittäin huonoiksi, sillä objektiivisuuteen kykenevä arvo ei voi olla määressään ristiriitainen. Kommentaariaatti pyrkii vääristämään tunnustushierarkian sisäisen järjestyksen sillä että se estää arvojen objektiiviseksi muotoilun ja se tarjoaa kuin lumeeksi ihmisille subjektiivisia ja suhteellisesti määrittyviä arvoja, jotka alkavat viedä yhteiskunnallisten humanististen arvojen toiminnalta pohjaa. Se voi esimerkiksi alkaa tuoda esiin sellaista käsitystä ihmisten arvosta, jonka mukaan esimerkiksi maahanmuuttajat voitaisiin nimittää matala-arvoisemmaksi ihmisten ryhmäksi kuin kantaväestö. Se voisi myös olla tuomassa vaikkapa korkealle ja pyyteettömälle hengelliselle uskonnon tasolle sen kaltaisia aatteita, jonka mukaan se voisi alkaa vaikuttamaan vaikka matalimpiin ihmiselämän tunnustushierarkiaan sillä tavalla, että mielipiteet ehkäisystä ja vaikkapa syömisestä voisivat muuttua. Tunnustushierarkian tulisi parhaimmassa tapauksessa järjestyä muotoonsa pyyteettömyyden kautta siten, että pyyteettömin instituutiotaso olisi siinä myös korkeammalla asteella. Kommentaariaatti pyrkiessään vaikuttamaan tunnustushierarkiaan käyttää sen kaltaista mekanismia jossa se pyrkii tekemään instituutioista pyyteellisiä ja riippuvaisia suhteessa toisiin instituutioihin, missä kilpailussa se pyrkii antamaan suurinta yhteiskunnallista valtaa tietyille instituutioille, joille kyseinen valta-asemaa muuttava siirto on ajankohtainen. Tällaiset interventiot muuttavat yhteiskunnan ja yksilöiden arvojen pohjaa, joka alkaa silloin liikkumaan pois humanistisista arvoista. Kommentaariaatti siis edustaa keinotekoisia arvoja, jotka eivät perustu ihmisluonnon korkeimpiin piirteisiin, vaan sen syvimpiin alhokkoin, joiden ei aina tarvitsisi tulla esiin. Humanismi on pyyteettömyyttä, koska se tunnustaa kaikille ihmisille samat vapaudet ja oikeudet sekä mahdollisuudet edistää asemaansa tässä maailmassa. Kommentaariaatti edustaa suhteellista ja relatiivista - pyyteellistä tapaa suhtautua arvoihin ja ihmisten mahdollisuuksiin toimia itselleen sopivissa instituutioissa, sillä se pyrkii aina jakamaan vallan ihmisten perustavimmista arvoista itselleen sopiville arvoja manipuloiville ja keinotekoisia instituutioita luoville ja hallitseville tahoille. Mielestäni jokainen ihminen tässä maailmassa ei ole toista parempi kuin ei myöskään toista huonompi, ja tämä antaa mahdollisuudet sille, että instituutioita voidaan jaotella arvojärjestykseen niiden pyyteettömyyden kautta. Pitäisi vastustaa vaikutteellisuutta siinä muodossa kuin se ohjaa ihmisiä ajattelemaan itsekkäästi oman instituutiojäsenyytensä kautta - toisella puolella on pyyteetön humanismi ja ihmisrakkaus. Eli voidaan sanoa, että itsekkyys ja tyhmyys ovat asioita jotka etenkin johtavat ihmiset vaikutteellisiksi ja toimimaan kommentaariaatin osoittamalla tavalla - antamaan merkitysvaltaa sellaisille asioille, joille se ei kuulu. Väitöskirjani otsikko on Köyhyyden eettiset tulkinnat, ja se pyrkii tutkimaan köyhyyden eettistä merkitystä. Se tutkii esimerkiksi sitä, millaisella tavalla köyhät ihmiset nähdään, millaisista asioista he kärsivät köyhyyden takia, ja onko yhteiskunnalla moraalinen velvoite pyrkiä vähentämään etenkin absoluuttista köyhyyttä. Kunniahimoisin tavoite tutkimuksessa on kehitellä strategioita köyhyyden poistamiseen ja köyhyyden teoreettisen hahmotuksen edistymiseen esimerkiksi Vilfred Pareton Pareto-optimaalisuutta hyväksikäyttäen.