Tällaisena korona-aikana on hyvä mahdollisuus harrastaa asioita, jotka sujuvat kotoa käsin. Itselläni ammatin ja opiskeluiden puolesta tärkeimmät asiat ovat kirjoittaminen, lukeminen ja kääntäminen. Kirjoitan nykyään kaikenlaista, niin novelleja, näytelmiä, esseitä, runoja, sanoituksia ja kolumneja. Tällä hetkellä minulla on myös työn ja yrityksen alla kokonainen romaani, omaelämäkerrallinen kertomuskokoelma ja oopperalibretto. Kun kirjoittaa usea-alaisesti ja toisistaan erottuvia tekstejä, kehittyy silloin kirjoittamisen lahja ja vainu tunnistaa tiettyjen kirjoituksen tyylilajien hyvät ja kiitettävät kirjoitukset.
Olen aina tahtonut kirjailijaksi ja tällä hetkellä minulla on uskoakseni siihen rahkeet. Olen julkaissut kymmenkunta kirjaa 30-vuotiaaksi mennessä, mutta toisaalta kaikki niistä ovat olleet omakustanteita, eli suomenkielisessä kirjallisuudessa vaikeasti saavutettava kustannuskynnys on vielä ylittämättä. Toisaalta monipuolinen kirjoituslajien välillä tapahtunut hyppiminen on aiheuttanut sen, etten ole saanut keskityttyä jonkin tietyn tyylilajin kokoelman muodostelemiseen, vaan myllyni on sylkenyt sisältään kerran runoja, kerran novelleja, kerran kolumneja, kerran esseitä ja niin eteenpäin.
Kirjailijana on mahdollisuus ilmaista omia ajatuksiaan taiteellisin keinoin. Olen aina halunnut ilmaista itseäni jollain tavalla, ja kielen hallinta antaa siihen hyvät mahdollisuudet. Kielen laajuus tulee etenkin esiin kääntämisessä, kun ulkolaiselle tekstille pitää antaa vastine suomen kielessä. Vaikka olen aiemmin suhtautunut alentuvasti savon kieleen (jos kotimaiseen elokuvaan haluttiin yksinkertainen tollo, puhui se tavallisesti savon kieltä), niin on sanottava, että se tarjoaa hyvin laajat seinät kielen käyttämiselle, vaikka onkin toki niin, että läntiset murteetkin ovat vahvoja, josta esimerkiksi käy vaikka Volter Kilven käyttämä kieli etenkin romaanissaan Alastalon salissa.
Suvussani on ollut kirjailijoita ja runoilijoita, joista esimerkeiksi käyvät vaikka runoilijat Carl Johan von Becker, Carl Hugo von Becker ja Uno von Schrowe. Lisäksi suvussani on ollut paljon kuvataiteilijoita. Lapsuudenkotini naapurissa asui joitain kirjoja julkaissut entinen kansakoulunopettaja. Lisäksi August Strindbergin muusa ja vaimo Siri von Essen on minulle kaukaista sukua. Lapsuudenkodissani ja isovanhempien kodeissa on aina ollut kirjoja luettavaksi, ja etenkin äitini on aina kannustanut lukemaan. Nykyisin minulla on omassa kirjastossani noin puolitoista tuhatta kirjaa.
Järjestämme tänä vuonna viidennen kerran Professori Reinhold von Beckerin kirjoituskilpailun Beckerin koulussa Kangasniemellä. Tänä vuonna on lisäksi tullut kuluneeksi kaksisataa vuotta siitä, kun mainittu mies perusti Turun Wiikkosanomat, järjestyksessään toisen ja aikanaan ainoan suomenkielisen sanomalehden, joka kasvoi nopeasti levikissään suhteellisen suureksi. On hyvä, että lapset saavat kirjoittaa tämän kilpailun alla. Lisäksi olen suunnitellut Adolf von Beckerin taidekilpailun perustamista esimerkiksi Kallion ilmaisutaidelukioon.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti