Monimallisemantiikka ja performatiivinen rooli

Monimallisemantiikka tarkoittaa totuuden ja todellisuuden tulkintaan tarkoitettua strategiaa ja välinetta, joka antaa mahdollisuuden tulkita todellisuutta monella erilaisella toisistaan poikkeavalla mallilla, vaikka todellisuus olisikin yleisesti tulkiten samalla tavalla havaittava. Yksittäinen malli tarkoittaa samankaltaista kehysrakennetta, joka säätelee sitä, miten todellisuutta voidaan tulkita, ja se asettaa samanaikaisesti myös tulkintaa haittaavia ennakkoluuloja poikkeavien tulkintamallien tielle. Voidaan esimerkiksi skientistisesti sanoa, että vain tietyt kovan tieteen mukaiset selitys- ja tulkintatavat riittäisivät oikeanlaisen kuvan saamiseksi, ja kaikenlaisia muita ulkoisesta saatavia kuvia voitaisiin silloin hillitä ja ehkäistä. Ensikiksi kun mietitään tätä asiaa, on eroteltava maailma ja todellisuus sekä toiseksi ne tulkinta- ja selitystavat, joita suunnataan maailmaan ja todellisuuteen. Toiseksi pitää miettiä, miten tulkinta- ja selitystavat pääsevät tekemisiin maailman ja todellisuuden kanssa. Eli jos ajatellaan kaksimalliajattelua ja -semantiikkaa, joka on monimallisemantiikan vastakohta, voidaan sen perusteella sanoa, että se katsoo vain tiettyjen tulkintamallien soveltuvan maailman ja todellisuuden tulkintaan, eli se katsoo tulkintamallien olevan joko vääriä tai oikeita eli toisin sanoen hyviä tai pahoja. Eli tämä on yksioikoinen lähestymistapa, koska se vertaa suhteellisen pienen muuttujapotentiaalin sisällä kahta vaihtoehtoa, jossa sen oletusarvo on suhteellisesti oikeamman ja totutumman vaihtoehdon valitseminen. Eli mistä johtuu monella ihmisellä oleva tapa valita ja tehdä niin selkeä arvollinen ero kahden vaihtoehdon välille. Tämä tarkoittaa kaksimalliajattelun virheellistävää epämaailmankuvaa. Eli jos on esimerkiksi nykyaikaisen teknologian tarjoamilla välinellä pystytty edistämään nykyistä elämisen tapaa, on silloin oletettavaa, että muunlaiset todellisuuden tulkintatavat eivät saa yhtä suurta huomiota ja oletusarvoa. Eli voidaan sanoa, että ihmiset eivät kaksimalliajattelun mukaisesti etsi oikeata tapaa tulkita todellisuutta, vaan he tekevät mustavalkoisen arvionsa tulkintatavan potentiaalisten seurauksien takia ja ansiosta. Eli voidaan esimerkiksi miettiä vaikka amish-kansaa Amerikan maaseudulla, joka ei elä nykyaikaisen teknologian antamilla ehdoilla. Kuitenkin voidaan sanoa, että on myös muita vähemmistöihmisten ryhmiä, jotka eivät elä niin voimakkaasti nykyaikaisesta teknologiasta ja he ovat omaksuneet itselleen monimallisemantiikan mukaisen tavan tulkita todellisuutta valtavirrasta poikkeavilla tavoilla. Voidaan esimerkiksi mainita vaikka Pentti Linkolan näkyvimmin edustaman syväekologisen liikkeen. Voidaan siis sanoa, että todellisuuden tulkintatapoja on paljon ja voidaan sanoa, että niissäkin voidaan käyttää poikkeavia ja erilaisia arvoarvostelmia, voidaan esimerkiksi sanoa, että arvoarvostelmat voidaan sisällyttää kaikkein tarkimpiin tapoihin tulkita todellisuutta. Mielestäni on siis niin, kuten esimerkiksi Paul Feyerabend on kirjoittanut, että ihmiset eivät voi erottaa todellisuuden tulkintatapoja esimerkiksi joidenkin kliinisyys- ja tarkkuusarvojen kautta - eli siis ihmisillä on oikeus luottaa todellisuuden tulkinnassa niin astrologiaan kuin että fysiikkaan tai kemiaan. Ihmisillä on siis oikeus valita tapansa monimallisemantiikan tavalla luoda arvioita maailmasta ja todellisuudesta. Myöskään ihmisiä ei voida velvoittaa ottamaan osaa tiettyyn määriteltyyn todellisuuden tulkintaan, mikäli he eivät itse halua tunnustaa esimerkiksi tietyn kovaan tieteeseen liittyvän seurauspotentiaalin, kuten esimerkiksi kehittyneen ja entistä enemmän kehittyvän teknologian mandaattia. Performatiivinen rooli tarkoittaa sitä merkitystä, jonka jonkun käsitteen käyttäminen ja jonkun käsitteen intensio ja ekstensio hänessä herättää. Voidaan esimerkiksi sanoa, että kaikkein yleisimmät käsitteet, joita yhteiskunnassa nykyäänkin käytetään ovat täysin erimerkityksisiä kun niitä tulkitaan toisistaan poikkeavien elämäntilanteiden sisällä ja esimerkiksi toisistaan poikkeavien maailmankatsomusten ja aatteiden sisällä. Voidaan esimerkiksi sanoa, että isänmaa tai äidinkieli tai isä tai äiti ovat määreitä, jotka voivat saada arvoista värittyneen merkityksen jolloin niiden aktiivinen eli performatiivinen rooli voi olla kokonaan muuttunut. Eli ei voida sanoa, että esimerkiksi nykypäivänä voitaisiin puhua perinteisistä arvoista tai esimerkiksi kuuluisasta perinteisiin arvoihiin viittaavasta litaniasta kuten esimerkiksi koti, uskonto ja isänmaa. On täysin selvää, että nykypäivän Euroopassa ei voida suurelle samalla alueella asuville ihmisten ryhmille määritellä mitään sellaista, jota voitaisin kutsua kaikille samalla merkitysarvolla koti uskonto ja isänmaa. Tämän takia nykypäivän Euroopassa tarvitaan erilaisia arvoja ja kategorioita sekä arvojen määrittämisen tapoja, että voitaisiin esimerkiksi joidenkin puolueiden jäsentenhankinnan kautta määritellä nykyaikaisia tapoja yhteisten arvojen ja niiden hankintakeinojen tavoittamiseen. Performatiivinen rooli voi yleisellä tasollakin käytettyjen käsitteiden sisällä muuttua, jos ihminen ja ihmisten ryhmät eivät pitkään aikaan käytä joitakin yhdessä sovittuja käsitteitä. Eli voidaan sanoa, että nykypäivänä perinteisten arvojen julkituominen ja ylläpito voisi olla mahdollista vain siten, että niitä tuputettaisiin koko  ajan ihmisten tietoisuuteen joistain propagandatuuteista, joista ne kantautuisivat koko ajan  ihmisten enemmistön ajatteluun ja tietoisuuteen. Onhan selvää, että ihmisten käyttämistä arvoista kertovien, heidän käyttämiensä käsitteiden tulisi kuitenkin kertoa enemmän myös heidän omista arvoistaan ja arvotuksen tapahtumista eikä siitä, mitä yhteiskunnan valtaryhmittymä haluaa tiettyjen käsitteiden kautta ihmisille tuoda. Ihmisten on siis annettava käsitteille merkityksiä, joiden on tultava esiin niissä käsitteissä, joita he käyttävät. Performatiivinen rooli tarkoittaa nimenomaan sitä, miten jokin käsite toimii, eli minkälaisia ajatuksia se kussakin ihmisessä ja ihmisten ryhmissä herättää. Ja jokaisen ihmisten ryhmän ja yksilön on saatava antaa käsitteille sellainen merkitys, joka sopii heidän omaan elämäänsä ja elämäntilanteeseensa.