Gunnar Björlingin runoja käännettynä (lisää seuraa pian)

Taivas ja vesi seisovat yhdessä
ja yö ei ole niin pimeä lyhtyjen alla kadun ja veden ympärillä
Tyhjyys saa kokoontuneen tanssin äänen, huudot, epätoivon
ja solidaarisuuden monipuolisessa tuttavuudessa
ja yksinäinen on kohtalo tuhansien katseiden alla ja taistellakseen mullassa
on kerran metsän raskaiden kaarien alla
taivaan tähtien kaaret sydämessään
kaupunkien jyrinä - kaikki!
sama ja veli kaiken kanssa
ja taistelu tuhannen tuhatta vastaan
ja taistelu kaikkia vastaan
ja yhtäkkiä silmät, monta silmää
tunnetut
ei-tunnetut
kannamme kuin maljassa
ja ei läikytetä pois

Kuin rauhallista etsimme
ihmiset etsivät
hiljaista, sen ääntä
kuin ainoaa, hiljaista
viimeistä
rauhallista etsimme
me etsimme vastausta
vastausta jolla ei ole nimeä
meidän syömmiemme elämää
kuin rauhallista etsimme
se ei anna lanttia, se ei anna neuvoa eikä satamaa
se antaa elämän
se antaa meille kaiken lopun elämän hengettömästi avautuvassa kädessä
kuin hiljaista etsimme
ihmiset etsivät

Tottunut pyhyys istuu syvemmällä kuin meissä muissa
minussa
en ole varma, kiirehdin kaikenlaista säätä vastaan
olen palannut, ja tiedän vain että olen lähellä nousua
ja nousen
se on siellä missä kaikki laivat rantautuvat
Villieläin. Laivaudun ja purjehdin siellä
mutta monet seisovat hilseenvalkoisina oudoissa vartaloissaan
on olemassa niitä jotka menevät sisään kauniina
jotka eivät ymmärrä aikaa eivätkä multaa
ja niiden silmät loistavat kuin ikuisuus iholta, ilman läpi
ja en ymmärrä kuinka kadut kalisevat ja ihmiset menevät
ja eivät tiedä että kuninkaan kruunu on ainoa elävä

Kuin hiljaisesta äänestä purjehtia ja purjehtia
yön kupoli seisoo
ja yhtä avoimena seisoo laaja meri
ja joka päivä sammuu aamuaurinkoonsa
joka ei mene ulos
sulkeutuu elämänlämmin tuoksu
raajojeni kautta
ja käteni on täysi tauluja lukeakseni
ja uusi sydän palaa

SInä
että päivä ja ilta
sinä
auringon valaisema
sinun ilmasta selvä
pääsi

Minun ääneni ei voi pistää
minun käteni ei voi kaataa sinua
kaikki liikkuu sinusta ajatuksessani
on edelleen sumussa
kuin yrtit

En koskaan näe minä
joka aamua lähellä
minä
sinut
Kuin ennen heräämistä
sinun kasvosi
puhtaana veistetty
Ehkä pakenee
ja epäröi
silloin sinä
Se on sinun minä
sinua
ikuisesti