Nuorille on tavallisesti tärkeää kuulua joukkoon, eli päteä jonkinlaisessa nuorten kategoriassa, josta voi olla heille myöhemmin hyötyä. Esimerkkinä voidaan pitää erästä rottamaista ja kaksinaamaista serkkuani, jonka kuvottavampaa pikkuihmistä ei voi hevillä maailmasta löytää. Minä en ole koskaan tarvinnut kuulua joukkoon, olen pikemminkin vältellyt joukkoja ja massoja. Goethekin totesi sen, että enemmistöä kuvottavampaa asiaa ja sanaa ei ole toista maailmassa. Tämän takia omat klikkinsä ja seurueensa muodostaneet rottaihmiset olivat esimerkiksi yliopistossa pilkkaamassa minua, koska kun tuollainen valtaihminen päättää muodostaa seurueen, arvostelee hän sen kautta muut ihmiset - eli, ei ole yksin omasta vahvuudestaan vaan heikkoudestaan johtuen. Tällaisilla klikki-ihmisillä ei tavallisesti ole minkäänlaista sisäistä elämää ja yksityisesti rakennettuja arvoja, koska he arvottavat kaiken lauman kautta ja hierarkkisesti. Nuoret ihmiset tapaavat olla ainakin sieltä matalemmasta lahjakkuusluokasta todella kollektiivihenkisiä, ja kuten mainitun pikkuihmisen tapauksessa, hänellä ei ole ollut muutakaam mahdollisuutta kuin myötäillä toisten kiusaajia ja muita urheilunuorukaisia, koska hän ei ole koskaan uskaltanut olla yksilö ja välttää toisten miellyttämistä, hänestä voidaan käyttää helposti termiä välinauraja, jonka tehtävä on nauraa kuin mitkä tyttelit itseään vahvempien heikoimmista tehdyille vitseille ja kiusaamiselle. No se siitä, pikkuihmisestä, ei oikeastaam edes tarvitsis mainita tällaisia pieniä matelijoita, mutta nyt se kuitenkin oli tarpeen, koska en ole lähisuvussa huomannut aiemmin tuollaista kaksinaamaisuutta. Minun aikanani koulussa korkeimmassa kategoriassa olivat urheilijanuorukaiset mutta etenkin jääkääkkää pelanneet. He saivat kiusata toisia ja ylläpitää toisia laajempaa sanan- ja mielipiteenvapautta. Kun joku totesi jostain jotakin, tuli se ottaa vastaan ja vastavitsailua ei sallittu - nämä reppanat olivat aina määräämässä siitä kuka/kenestä/millä tavalla sai sanoa jotain. Mielestäni poliitikkojen tulisi olla kasvosoikeita niin, etteivät he korruptoituisi ja jotta he eivät huomaisi toisten mielipiteitä ja suostutteluja jostakin asiasta päätettäessä. Voidaankin sanoa, että heidän tulisi olla etenkin sokeita toisten arvoille ja mielipiteille, ja heidän tulisi kuunnella etenkin sisäistä ääntään ja omaatuntoaan. Eli arvollinen reaktiivisuus eli vertailussa muotoaan muuttama arvollisuus tulisi kitkeä yhteiskunnasta juuriaan myöten. Eli poliitikkojen ei tulisi vertailla arvojaan puolueen tai esimerkiksi hallituksessa mukana olevan ryhmittymän takia, vaan kaikkea arvottamista tulisi tehdä yksityisesti. Esimerkki tästä on Britannian entinen pääministeri Edward Heath, joka omaksui arvonsa ja mielipiteensä sopivilta ja itseään korkeammilta piireiltä, toisin kuin esimerkiksi Enoch Powell, joka oli aina syvällinen arvoissaan ja hän varmasti uskalsi sanoa asiat siten kuin hän itse pelkästään ne näki. Tästähän seurasi Powellin tapauksessa kabinetista ja varjokabinetista eroamisia ja erottamisia sekä myös tunnettu riitaa Konservatiivipuolueen kanssa, jonka jälkeen hän oli poliittisen uransa loppuvaiheen Ulsterin Unionisteissa. Poliitikon tulisi olla sellainen, että hänen tulisi vastustaa vallitsevaa konventionaalista valtajärjestystä. Vallan haltijoilla on aina riskinsä korruptoitua ja ei voida rehellisesti sanoa, että korruptiota ei jossain olisi - se ilmenee vain eri muodossa. Aion perustaa yhdistyksen "Riippumattomat korruptiota vastaan", jossa pyritään tutkimaan politiikan muotoa ja rakennetta, sekä tutkimaan pyyteettömyyden ja pyyteellisyyden välistä ristiriitaa, sekä käyttämään mm. preferenssiautonomian käsitettä siinä, kun arvioidaan sitä, millaisissa tilanteissa poliitikot päättävät valita päätöksiensä kohdalla vapauden tai vastuun. Siinä myös voitaisiin ottaa tavoitteeksi sen, että politiikan tekemisen luonne muuttuisi ja siitä tulisi enemmän inklusiivista. Myös hätäköidyistä päätelmistä, juoruamisesta ja arvostelusta, eli tyypillisen pikkuporvarillisen maailmankuvan osista tulisi päästä eroon. Riippumattomat korruptiota vastaan tukee etenkin uudenlaista tulkiintaa arvoista ja siitä miten arvot pääsevät tekemisiin poliittisen todellisuuden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti