Millaista on olla yksinäinen

Olen aina ollut yksinäinen ja minulla on kuhunkin aikaan ollut vain muutama ystävä ja ei koskaan minkäänlaista parasta kaveria. Uskon, että nuokin harvat ystävät eivät pitäneet minua kovinkaan hyvänä ystävänä, vaikka nuorella ihmisellä onkin monesti tarve kuulua joukkoon ja ei olla erilainen, koska siitä voisi seurata lähipiirin hylkimäksi tulo. Vaikka koinkin varhaisnuorena paljon pettymystä siitä, etteivät muut halunneet hyväksyä minua, on se iän myötä muuttunut sellaiseen muotoon, että kaverit vaan veisivät aikaa, en siis ole koskaan kokenut minkäänlaista itseisarvoista pakkoa olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa kasvotusten.

Kuitenkin itse saatan olla hyvin sosiaalisesti aktiivinen nykyaikaisten välinpitojärjestelmien välityksellä. En esimerkiksi ole koskaan nauttinut siitä, jos joku on tullut kaupungilla vastaan ja yrittänyt tervehtiä. Tällaiseen asiaperäiseen vuorovaikutukseen voitaisiin pyrkiä muuttamalla esimerkiksi kaupunkitilaa, jossa voitaisiin antaa vapautta sen suhteen, että sosiaaliset suhteet, jos ne ovat jollekin välttämättömiä, ja asioiden hoitamisen ilman interventiota voisivat tapahtua omalla sijallaan samassa yhteisössä, esimerkiksi informaatioteknologian edistymisellä voitaisiin kehittää uusia vuorovaikutuksen muotoja, jotka voitaisiin esimerkiksi optimoida sellaiseen muotoon, että ne hyväksyisivät vain asiaperäisen vuorovaikutuksen ja itseisarvoinen sosiaalisuus voisi olla sijoitettuna omaan kategoriaansa.

Harrastan lukemista, kirjoittamista ja klassista musiikkia. Ne vievät onneksi niin paljon aikaa, ettei tule mieleen minkäänlaiset kaverit, ja en itse asiassa ole koskaan hankkinut sellaisia kavereita, jotka eivät ole tulleet elämääni jonkin asiaperäisen yhteyden kautta. Henkinen kasvu vaatii yksinoloa ja sen takia kaikille tulisi taata aikaa olla yksin, vaikka monet kaverit olisivatkin vaatimassa henkilöä jonkinlaiseen sosiaaliseen obligaatioon, josta monet yksinkertaiset ihmiset ovat riippuvaisia. Monet ihmiset myös alistavat tiedon sosiaalisten suhteiden palvelijaksi, jonka voi havaita esimerkiksi nuorten, piereskelevien feministiharppujen, joiden seksuaalinen itsetunto on kasvanut suhteettomiin mittoihin, yhteydessä.

Viisaus tulee yksin olemisesta, vaikka senkään ei tulisi johtaa aina uhkana olevaan kyynisyyteen. Kuitenkin etenkin vasemmistolaisia ihmisiä tulisi rohkaista olemaan yksin, ja katsoa sitten kuinka moni säilyy mielipiteiltään vasemmistolaisena. Yksilöyden taju ja -oikeudet on liitetty useimmiten sosiaalisesti liberaaleihin oikeistolaisiin, jotka tukevat yksilöä yhteiskuntien ja yhteisöjen sisällä. Mutta mitkä ovatkaan yksin olemisen hyvät puolet. Saa syödä mansikoita, eikä tarvitse jakaa. Saa tanteroida lenkillä eli, hyppiä niin että tanner tömisee. Voi pitää Men behaving badly- tai Uuno Turhapuro-maratooneja, jääkaapissa voi olla pelkästään kaljaa ja ei tarvitse ylläpitää minkäänlaista fasaadia ja kunniallisuuden illuusiota.

Olli von Becker

YTM