Luovuksissa

Mielestäni koulujemme oppilaille olisi arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin lisäksi opetettava ja esiteltävä luovuutta ja luovia ratkaisuja siten, että siinä annettaisiin tietoa luovien sovellustusten käytöstä niin liike-elämässä, kirjoittamisessa, taiteessa ja kaikenlaisessa päättelyssä, missä sitä kulloinkin vaaditaan. On esimerkiksi sanottu, että luova ihminen näkee kaikessa sellaisessa jotain omaperäisempää, kun tavallinen ihminen, jonka päättelykyky ja luovuus ei ole samalla tasolla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että luova ja luovuuttaan käyttävä ihminen näkee vaikka samassa taulussa jotain omalaatuisempaa kun tavallinen ihminen, joka ei harjoita luovuuttaan, näkee vain tavanlaisia asioita, jotka eivät liiempää päättelyä vaadi.
Eli luovuuden opettaminen vaatii etenkin omaperäisiä ratkaisuja ja vapaata päättelyä, jossa ei suoraan lyödä ns. vääriä vastauksia. Luovuuden opettaminen vaatiikin siis etenkin kertomista ja omien kysymysten muotoilua. Muistan lukiosta sellaisen biologian opettajan, joka irvaili sen kustannuksella, koska hänen mielestään filosofiassa kysytään vain oman kysymyksen muotoilua ja siihen itse vastaamista. Kuitenkin on sanottava, ettei kaikessa ihmiselämään kuulumisessa pyritä mekaanisesti jonkun yhden hyväksytyn vastauksen etsimiseen, sillä se on etenkin epäluovuutta ja luovuuden vastaisuutta.
Suomalaiset opiskelijat tarvitsevat luovuuden opettamista, koska nykyaikainen maailma vaatii jatkuvasti entisten premisssien ja paradigmojen korjaamista ja paikkaamista. Eli voidaan sanoa, että esimerkiksi tieteessä tarvitaan luovuutta silloin, kun ei tehdä joidenkin ennaltapäätettyjen esioletusten mukaista normaalitiedettä, vaan pyritään koko ajan löytämään vallankumouksellisia kysymyksiä, joiden kautta koko tiedettä voitaisiin uudistaa. Ja ei pidä unohtaa sitä, että tietoa ja saatuja vastauksia pitää voida soveltaa kaikenlaiseen normaalielämään ja sen takia tarvitaan uudenlaisia tapoja käsitellä tietoa ja tunnistaa niistä kaikkein olennaisin. Esimerkiksi soveltavan etiikan opetus on tärkeää, koska etiikankin on voitava uudistua ja käsitellä konkreettisesti asioita ja etenkin uusia asioita, jotka koskevat yhteiskuntaelämäämme.
Suomalaisissa kouluissa tarvitaan myös uskontoa, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa yhdistävää arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä, koska siinä aineessa voitaisiin edistää oppilaiden tapaa nähdä oikeanlaisia kysymyksiä, jotka koskevat etiikkaa ja yhteiskuntaa. Arvot tarkoittavat asioita, joita tapaamme arvostaa. Asenteet ovat sellaisia henkisiä välineitä, joita edistämme toimimalla tietyllä tavalla. Ja arvostelukyky on se väline, jonka avulla jonka perusteella arvostelemme asioiden merkityksiä ja symboleita. Eli on pyrittävä edistämään toimintaa kritisoimalla arvoja, koska yhteiskunnassa on valvottava sitä, mikä on arvostamisen arvoista. Asenteita on kritisoitava, koska niistä alkeellisimmat eivät johda mihinkään, ja arvostelukykyä on arvioitava, että saadaan esiin oikeanlaisia kysymyksiä.