Itseluottamuksesta erikoistumisen ja asiantuntijuuden tukijana

Itseluottamus tarkoittaa sitä, että ihminen katsoo oman olemuksensa olevan kunnossa. Vaikka siinäkin on jotain olennaista, niin en kuitenkaan tarkoita, että itseluottamus olisi aitoa silloin, jos se perustuu esimerkiksi vaatteisiin, varallisuuteen tai ulkonäköön. Itseluottamuksen tulisi olla jotain syvempää, joka perustuisi henkisiin ominaisuuksiin ja henkiseen kehittyneisyyteen - oman ajattelun kehittyneisyyteen. Toisaalta kognitiivisessa mielessä ihmisen itseluottamuksen tulisi perustua myös käytännölliseen toimintaan ja sen mahdollistamiseen.
Voidaan esimerkiksi sanoa, että ihminen voi saada ajattelulleen käytännöllistä merkitystä siten, jos hän luottaa itseensä ja ei anna toisten kehittymättömien ihmisten ajatelmien vaivata itseään. Siinä mielessä itseluottamus voi olla myös tiedollinen asenne. Eli hankitaan herpaantumatta tietoa omasta alastaan ja pyritään myös tuomaan sitä esille kaikenlaisissa soveltavissa opetustilanteissa. Eli kaikkien tietoon suuntautuneiden tulisi kokea oma tietonsa ja oma alansa riittävän arvokkaana, että sitä koskevaa tietoa voitaisiin tuoda toisten ihmisten saataville, sillä on selvää, että tietyt yliopistojen alat ovat muuttuneet viimea aikoina täysin epämerkityksellisiksi, jos ajatellaan esimerkiksi käytännöllistä yhteiskuntaelämää ja politiikkaa.
Asiantuntijuus tarkoittaa tietynlaista praxista eli käytäntöjen kokoelmaa, jossa tiedot käytännöllistetään, niitä tarkkaillaan ja pyritään laajentamaan omaa erityisalaa ja luomaan sille yhteyksiä toisiin tiedon aloihin. Asiantuntijuuden ei siis tulisi tarkoittaa sitä, että pienessä piirissä kommentoidaan ja tuodaan esiin tietoa, joka ei koskaan yllä luentosalin tai seminaarisalin seinien ulkopuolelle. Eli fakki-idiootteja ei tulisi kannustaa filosofian opinnoissakaan jatkamaan älyjumppaansa jatko-opintoihin, vaan väitöskirjaa tekemään tulisi ottaa vain sellaisia opiskelijoita, joiden lopputyöt ovat omiaan herättämään keskustelua. Eli filosofiallekin tulisi löytää käytännöllinen sovellettava merkitys, joka korostaa etenkin logiikkaa, yhteiskuntafilosofiaa ja etiikkaa mutta etenkin soveltavaa etiikkaa.
Erikoistuminen taas tarkoittaa sitä, että siinä pyritään hakemaan tietoa tietystä tiedon erikoisalasta, vaikka senkään ei tulisi päätyä tarkoittamaan fakki-idioottisuutta (oman alansa lahjaa). Erikoistuminen tulisi aloittaa mielestäni jo koulussa ja sen takia vanhanaikainen opintosuunnitelma tulisi poistaa, kouluja yksityistää ja ei ainakaan pidentää oppivelvollisuutta. Vanhanaikainen vasemmistolainen luokkaopetus tarha- tai keskitysleirimalliin tulisi poistaa ja alkaa soveltamaan koulussa sellaisia oppimismenetelmiä, joissa otettaisiin huomioon oppilas yksilönä, jolla voi olla toisiin oppilaisiin nähden erilaisia tarpeita ja haluja ohjata itseään. Lukioihin tulisi tuoda tenttiakvaariot ja kirjatentit yliopistojen malliin. On hullua miten Vasemmistoliiton kommunistit haluaisivat pidentää oppivelvollisuutta, jotta voisivat kontrolloida entistä enemmän nuoria ihmisiä ja tulla heidän kannattamakseen. Se ei saa tapahtua.