Mikä olisikaan ihmisillä kiinnostavampi harrastus kuin se,
että pyritään näyttämään joissain olosuhteissa paremmalta kuin muut. Tämähän juontaa
eläinmaailmaan, jossa esimerkiksi jotkut kalalajit tai esim riikinkukot
pyrkivät näyttämään erottuvammilta kuin muut sen takia, että pääsisivät muita
enemmän naimaan. Minä tulen sen verran vanhaan yläluokkaan liittyvästä taustasta,
että tuollaiset pyrkeet ja suunnikkeet ovat lähteneet minun perimästäni useita
satoja vuosia sitten.
Minun piireissäni pyritään suhtautumaan kaikkiin ihmisisiin
ystävällisesti ja joviaalisesti. Aatelin ja suomenruotsalaisten piirissä on
lisäksi aina pyritty pitämään jonkinlaista ystävällistä eroa toisiin ihmisiin
itseironian ja ironian avulla, jotka toki ovat sellaisia yhteisöelämän
kommunikaatiomuotoja, joita rahvaan edustajat eivät tapaa hallita. Ironialla
laitetaan asioita vähän mullin mallin, eikä mukauduta toisten ihmisten
mielipiteisiin ja tavanomaisimpiin pyrkimyksiin, kuten mikä on munan laittaminen
vaginaan. Myös kohteliaisuus, eli edes vihamiehille ei aleta ladella
kohtuuttomia herjoja, vaan suhtaudutaan jokaiseen ihmiseen tasa-arvoisesti ja
arvostavasti.
Yleensäkin kilpailun tuominen sosiaalisiin suhteisiin, etenkin
jos kilpailussa on kyse tavanomaisimmista pyrkimyksistä, on se vulgaaria ja alaluokkaista,
myöskään rahvaan kanssa ei tarvitse ruveta riitelemään ja kilpailemaan vaan
minä esimerkiksi päästän kaupassakin ihmiset, vaikka ne olisivat haisevia puliukkoja,
edellä kassalle tai esimerkiksi sisälle linja-autoon. Meidän ei tarvitse pyrkiä
näyttämään paremmilta kuin mihin rahvaanomaiset keskiluokan edustajat pyrkivät,
koska ero näkyy ilman sen tarkoituksellista näyttämiseen pyrkimistä. On myös
rahvaanomaista pyrkiä näyttämään toisten ihmisten virheitä ja mainita niistä,
koska keskustelun ja sosiaalisen kommunikaation tarkoituksena tulisi olla
ystävällisyyden ja kohteliaisuuden levittäminen ympärille.
Minä harrastan hyväntekeväisyyttä ja annan monesti linja-autossa
paikkani myöhemmin autoon tulleelle vanhukselle. Olen myös monesti miettinyt
ystäväpalvelun ystäväksi jollekin vanhukselle ryhtymistä, mutta isoäitini sanoi
minulle, että olen siihen liian kärsimätön ja vanhuksen tulisi olla esimerkiksi
entinen opettaja, jolloin kommunikaation onnistumiselle voisi olla edellytyksiä.
Yleensäkin pikkumielisten ja keskiluokkaisten ihmisten kateudesta ja halusta alentaa
ylevämpi ihminen, ei tulisi suuresti provosoitua, koska he monesti eivät voi
itselleen mitään ja eivät matalan syntyperänsä takia pysty muuta tekemään.
Kuitenkin on selvää, että asenteellista kasvatusta tulisi
sisällyttää myös koulujen curriculumiin heti alaluokilta alkaen. Tietysti on
selvää, että taustan merkitys tapoihin, käsityksiin ja asenteisiin on suuri, ja
sen takia keskiluokalle ei voi suoranaisesti alkaa opettamaan aristokraattista
etiikkaa, koska he eivät voi semmoista järjestelmää omaksua. Tällaisesta
taustasta tulevana on pitänyt oppia olemaan yksinäinen. Ei silloin jos on parempi kuin toiset, tarvitse pyrkiä "näyttämään" mitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti