Kvalitatiivisuus, kvantitatiivisuus, sopimuksellisuus, subjekti ja predikaatti

Laadullisuutta ja määrällisyyttä pohtiessa on mietittävä sitä, millä tavalla asioiden sopimuksellisuus eli asioiden ja totuuksien sovittavuus on määriteltävä yhteiskunnan ja ihmisyhteisöjen sisällä. Laadullisuus tavallisesti tarkoittaa sellaisia piirteitä, jotka ilmenevät erinäisinä laatuina. Laadut siis tavallisesti ovat subjektiivisia, mutta niillä voi olla myös joskus jonkinlaista osaa objektiivisen todellisuuden määrittelyssä, ja ne voidaan jakaa primaarisiin eli ensisijaisiin ja sekundaarisiin eli toissijjaisiin laatuihin. Primaariomaisuudet määrittelevät olion tai asian luonnetta ja olemusta, kun taas toissijaiset ominaisuudet ovat vain asian tai olion kyvyä herättää ihmisessä tiettyjä aistimussisältöjä. Primaariset ominaisuudet siis kuvaavat olion tai asian olemusta ja ovat tietynlaisia ainehiukkasten ja atomien kokonaisuuksia, ja tämä sen takia, koska ilman primaarisia ominaisuuksia emme voisi pitää näitä olioita tai asioita objektiivisessa todellisuudessa minkään niiden piirteiden ansiosta. Subjektiivisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi väri ja kuumuus/kylmyys. Eli näiden ominaisuuksien olemassaolo siis perustuu havaitsemistoimintoihimme ja ovat tietynlaisia havainnonsisältöjä. Kuitenkin vóidaan sanoa., että vaikka voimme fysiikan keinoin mitata tiettyjä ominaisuuksia universaalisesti tieteen piirissä käytetyin menetelmin, niin voidaan sanoa, että ihmisen olion tai asian havaitseminen vaatii etenkin subjektiivisia ominaisuuksia, samalla kun määrällisyys on ominaisuus, jota voidaan määrittää myöskin universaalisesti sovittujen määrittelemis- ja mittaamismenetelmien avulla. Kuitenkin voidaan sanoa, että havaitseminen on etenkin ihmiseen liittyvä piirre, samalla kun fysiikka, matematiikka ja kemia pyrkivät laskien määrittelemään joitain asioita yleisesti määriteltyjen periaatteiden avulla. Miten siis ihmiset määrittelevät objekteja tai olioita, joita he havaitsevat? He eivät tavallisesti sano lihavasta ihmisestä, että se painaa 126,87 kiloa, vaan he sanovat, että läski, joka on kuvaava ilmaisu eikä minkäänlainen mitallinen ilmaisu. Eli tämänkin perusteella voidaan sanoa, että eivät ihmiset sano jotain asiaa siten, että he mittaavat mielessään ihmisen painon ja sen takia sanovat häntä läskiksi, he sanovat häntä läskiksi hänen ulkomuotonsa perusteella. Eli voidaan sanoa, että ihmisten mieleensä saava asian essentia tai olemus on todellisuudessa se, miten ihminen havaitsee ihmisen muistuttavan tai ei muistuttavan, jotain tiettyä muotoa, joka voidaan määritellä myös mitallisesti. Kuitenkin tarkemman määrittelyn tekevät matemaatikot ja fyysikot vasta myöhemmin ja kvalian tai laadun määrittää loppujen lopuksi ihmisten mieleensä saava kuva, eli mielikuva, joka määrittyy merkittävällä tavalla ihmisten kokemuksista. Esimerkkinä voidaan pitää vaikka joulukinkun punnitusta, jossa lähimmäksi pääseminen saa sen ilmaiseksi. Siinäkin suurin osa tietää sen painavan ainakin jonkin verran, mutta suurin osa ei tiedä kuinka paljon. Eli voidaan sanoa, että määrällisyys jää aina ihmisten havainnoissa relatiiviseksi ja sen takia se riippuu monesti yksilöiden omista kokemuksista, millaisia muotoja ja laatuja he ovat tottuneet näkemään. Eli on pidettävä laadullisuutta ensisijaisena suhteessa määrällisiin ominaisuuksiin jotka pysyvät aina relativiisina, ja jotka eivät määrittele kokemuksen muotoa, joka ihmiselle välittyy. Eli niillä on viittaava rooli, mutta ne eivät kuitenkaan tule kokemuksessa ensisijaisena esiin. Lisäksi matematiikan ja fysiikan mittausmenetelmät perustuvat konventionaalisiin sopímusjärjestelyihin, kun taas ihmistieteen periaatteet perustuvat ihmisten elämästä ja itsestään saamiin kokemuksiin.
Subjekti tarkoittaa toiminnan haltijaa ja suorittajaa, kun taas predikaatti tarkoittaa jotain olevaa tai tekevää, jota subjekti pyrkii ohjaamaan ja määrittämään. Esimerkiksi Olli hyppäsi tasajalkaa ylös, jossa subjekti on Olli ja predikaatti hyppäsi tasajalkaa. Predikaatti on siis verbi, joka määrittää sen, mitä tehdään ja miten tehdään. Tässä taas subjekti jää aina relatiiviseksi ja ihminen voi parhaiten havaita sen, mitä tehdään, kuin sen miten tehdään. Samoin kuin määrällisyydessä ja laadullisuudessa, subjektin ja predikaatin yhteydessä voidaan sanoa, että ensimmäinen on vähäpätöisempi, eikä siihen tulisi kiinnittää suurempaa huomiota. On tarpeen tarkastella sitä, miten predikaatti suhtautuu erilaisiin toiminnan suorittajiin eli subjekteihin. Eli on lopulta saman tekevää mitä joku tekee, koska kaikki muutkin ihmiset tekevät samantyylisiä asioitae eli toiminnan tekijä on subjektiivinen koska ei voida sanoa, että kaikkitietävä ihminen hyppäsi ilmaan. Eli tässä on jotain subjektiivisuuteen viittaavaa. Eli ei voida sanoa, muuten kuin kuvailun ja sopimuksien mielessä sitä, kuka tekee ja kuka ajattelee. Kuitenkin teko voidaan havaita paljon helpommin ja ilman kuvailua, koska jokaisen ihmisen kokemuspotentiaali riittää tavallisesti sisällyttämään tavallisimmat tekemisen määreet ilman kuvailua, koska kuvailtu toiminta olisi jo itse toimintaa myöskin.