Muutamia asioita

Mitä minä en nykyään käsitä ihmisissä, on halu toisten ihmisten heikkouden hyväksikäyttöön, masentamiseen ja alistamiseen. Ihmisen heikkouden hyväksikäyttäminen, eli esimerkiksi vaikka mummojen ryöstäminen tai sosiaalisesti heikompien kiusaaminen, on raukkamaista, koska se perustuu opportunismiin, joka on alhainen asenne toimia ja jota ei tulisi koskaan tukea asenteena. Ihmisten masentaminen taas tarkoittaa sitä, ettei kannusteta yksilöitä optimismiin, vaan tuodaan esiin heidän heikkoutensa ja epäillään sen takia yksilön kykyä toimia. Alistaminen on periasenne junttimaisilla miehillä, jotka eivät pysty tasa-arvoiseen suhtautumiseen ihmisten välillä. En myöskään ymmärrä halua vertailla ja kilpailla toisten ihmisten kanssa. Halu näyttää että "minä olen parempi" kuuluu lähinnä hiekkalaatikoille , nuorisopolitiikkaan tai jääkääkkäkaukaloihin. Ihminen voi näyttää paremmuutensa vain omalla esimerkillään, eikä siihen kuulu kilpailu, ja myöskin ei voida esimerkiksi joidenkin ominaisuuksien perusteella, jotka voivat olla naturalistisia, sanoa, että tämän perusteella minä olen parempi - jopa aatelinen! Kaikki tämä perustuu siihen, kuinka monet kehittymättömät ihmiset haluavat ylläpitää rooleja ja todistella jotain. Kun ajattelee tällaista asiaa, niin tulee mieleen, miksi etiikka ja moraali eivät kosketa läheskään kaikkia ihmisiä kaikenlaisissa tilanteissa, vaan jotkut toimivat kuin olisi olemassa jonkinlainen jatkuva taistelu toisia ihmisiä vastaan. Monesti tällaiseen toimintaan liittyy seksuaalisia sävyjä, jossa ajatellaan, että tulee osoittaa toisille ihmisille omaa seksuaalista arvoaan, ja näille ihmisille arvokkainta itsessä on oma siemenneste tai oma vagina. Nykypäivänä kun sanotaan, että kaikki asiat tulee kaupallistaa, joka ei ole itsessään aivan väärin, niin jotkut ovat omaksuneet tämän niin sydänjuuriaan myöten, että he haluavat kaupallistaa myös oman pillunsa tai kikkelinsä. Schopenhauer kirjoitti paljon siitä, miten ihminen voi saada käsityksen älyllisestä minästään vain sulkemalla oman lisääntymisen halunsa. Monesti on niin, että kun ihmiset ovat kovia nussimaan, tekevät he silloin myös eniten lapsia. Olen sen verran Schopenhauerin/Pentti Linkolan maailmankatsomuksen omaksunut, että mielestäni on vastuutonta pusertaa esiin omaa sukukuntaansa, ja sen jälkeen valvoa heidän oikeuksiaan aivan kuin he olisivat jonkinlaisia superihmisiä, vain oman kaikkea muuta arvokkaamman siemennesteen takia. Tässä mielessä äärimmäisyyteen vieden voitaisi sanoa, että jonkinlainen Platonin kasvatusjärjestelmä, jossa ihmiset eivät tunne biologisia vanhempiaan ja jossa jälkeläisten arvo mitataan vain heidän kykyjensä kautta, voisi olla paljon sopivampi kuin tällainen älyvapaa omien sukukuntien luominen ja niiden palvominen. Schopenhauer katsoo itsestään selväksi sen, ettei filosofien tulisi mennä avioon tai hankkia lapsia. Kuitenkin akateemisen filosofian älynippailun sijassa filosofin roolista on tullut niin porvarillinen, että filosofoiminen on nykyään vain työasia, joka ei kosketa 99,9 prosenttia väestöstä. On käsittämätöntä, miten Suomessa filosofiaa pidetään vain jonkinlaisena pienen piirin akateemisten virkamiesten harrastuksena, jolla ei ole eikä sille haluta tai olla valmiita rakentamaan minkäänlaista käytännöllistä roolia ja merkitystä. Filosofia jos mikä tulisi käsittää muutosvoimana, jonka avulla voitaisiin puuttua politiikan, sosiaalisen elämän ja kansalaisyhteiskunnan ongelmiin. On käsittämätöntä katsella sitä porukkaa seminaareissa, poliittisesti passiivisia vaihtoehtoihmisiä jotka ovat toinen toistaan vähemmän kyvyllisiä tuomaan filosofiaa muuhun elämään, vaan jaarittelevat kaikenlaista ei-tähän käytännölliseen maailmaan kuuluvaa. Filosofia nykyisen akateemisen filosofian mielessä on jonkinlaista, toki joskus tarpeellistakin älyjumppaa, mutta on naurettavaa katsoa, miten tällaiset pienet yli-ihmiset nauttivat siitä, kun voivat neppailla näiden toisten ihmisten luomien älyryteikköjen keskellä ja kommentoida. Suomessa ei ole yhtäkään kunnollista filosofia, koska tutkijoilla tärkeitä asioita maailmassa on lapset ja eukko, ja koska kaikki akateemiset filosofit ehkä edesmennyttä Jaakko Hintikkaa lukuunottamatta tyytyvät vain kommentoimaan toisia filosofian tutkijoita, ja kikkeli pystyssä tuottavat artikkeleita ja kirjoja, jotka todellisuudessa perustuvat vain toisten ajatteluun ja omaan ajattelemattomuuteen. Filosofiaa tulisi opettaa jo varhaisilla asteilla koulussa, ja tuon opetuksen ei tulisi perustua pelkkään katedeerijulistukseen, vaan siinä tulisi kannustaa lapsia ja nuoria ottamaan kantaa ja keskustelemaan esimerkiksi siitä, mikä on filosofian merkitys ja minkälaisen merkityksen se voisia saada tulevaisuudessa. Lapsille ja nuorille on opetettava etenkin luovaa ja soveltavaa ongelmanratkaisua, jossa tärkeintä on etenkin filosofinen logiikka ja filosofinen etiikka. Asiantuntijuuden eli esimerkiksi vaikka filosofian tutkijana toimimisen tulisi tarkoittaa sitä, että hänen tulisi voida esittää tietämystään muulle yhteiskunnalle ja ihmisille. Nykyaikainen akateeminen filosofia Suomessa on kuin sulkeutunut sumppu, josta välillä keskustelun hiljentämiseksi nousee kuin teleskooppi luunvalkoinen norsunluutorni.