Runoja

En tiedä milloin elämä päättyy
kaiken toisin päin silloin kääntyy
en odota kuolemaa, en odota elämää
vaikka olisi se aina samaa kärsimää
minua ei ole tässä elämässä pidätellyt mikään
ei ole vavahtanut pääni edes milloin ikään
minua vaivaa taakseni jäävät päät
millaisia heidän ovat tulevat säät

Uuden uneni aave jahtaa minua
jahtaa minua pitkin Manskua ja banskua
olen sille immuuni, en tee mitään
vaikken edes huomaisi sitään
joutuisimmeko ulapalle yksin olemaan
jos aina kiinnittyisimme toisiin
voisimmeko löytää yksin
olla kuitenkin toveittain kaksin
kutitella toistemme kiharoita hartioilta
karahtaa ylös kun vaikeaa vaaditaan
unohtaa entinen kun mitään ei haalita
kun enempää ei usein vaadita

Jumppatunnilla

Jumppatunnilla itkin itseni itsekseni uneen
nousin pitkin puolapuita pylly pyörien
en koskaan rekillä ollut rekkamiesmäinen
jalkapallo osui joskus vahingossa jalkaani
menetin sen tietysti alaluokan lyhytjalkaiselle pygmille
ei antanut se aihetta uudelle rytmille
en kuitenkaan menettänyt huomiotani Rimbaudista
hokkarit puristivat jalkojani ikävästi
ne tuottasivat juilintaa myös muualla
kun luikkasin pitkin poikin päin kaidetta
pippelini ei  noussut urheilun edessä
pikemminkin se musertui monesti urheilun alttarille
liikunnan maikka ajatteli, hulluhan tuo on
hoitoonhan se pitäisi saada
hoitoon se pitäisi saada
en koskaan ajatellut hokkarointia hakkarointina
enkä nikkarointia nakkarointina

Deja vu

En kai palaa enää tänne
lähettäkää minut kauas sinne
missä elämät uudet vetäjää
ei osu pää tähän samaan petäjään
en toivo uutta samaista elämää
en halua avata enää veräjää
koen kaiken uudestaan ja uudestaan
en halua nähdä kaikkea kuudestaan
oi Herra, anna armoa
otan elämään uuteen tarmoa
päästä minut pois ja älä kiduta
en ole poikennut suuresti pirusta