Elämmekö unessa?

Tämä kysymys ansaitsee mielestäni vielä Yrjö Kallisenkin aikaa selkeämmän arvostelun ja kysymyksen asettamisen. Uni on muuntunut tajunnantila, jonka ihmiset kokevat tavallisesti säännöllisesti kaikkien toimintojensa ylläpitämisen vuoksi. Kuitenkin, jos ihminen on unessa kaiken aikaa, ei se ole tavallista eikä toivottavaa. Monesti unen rajamailla oleminen on erilainen luonteeltaan kuin tavallinen hereillä olemisen tila, koska silloin ihmisen alitajunta tuo esiin kaikenlaisia uneksi kutsuttuja asioita, jotka eivät tavallisesti ole muuta kuin muuntuneita ja yhdistyneitä valveen mailla kohdattuja ajatuksia ja tapahtumia.
Elämmekö unessa, koska olemme taas sallineet valtion asiat säännöllisesti sotkevan sosiaalidemokraattisen puolueen valtaan tulon ja hallitusvastuun? Sanna Marin on osoitus siitä, miten vähän nykyään politiikassa vaaditaan ja kuinka pienillä aivoilla ja resursseilla tätä maata johdetaan sen näennäisesti korkeimmalta paikalta. Marin olisi varmasti hyvä päiväkodin hoitaja, mutta kun koko valtio ja kansakunta ei ole ainakaan enää minkäälainen päiväkoti. Kaikkialla muualla on nähty se, ettei sosialistisilla aatteilla enää ole sijaa politiikassa mutta siitä huolimatta jotkut harhaanjohdetut kansalaiset tapaavat aina toisinaan äänestää nämä leikkikodin johtajat valtaan ja pääministeripuolueeksi.
Elämmekö unessa, kun olemme tehneet maahanmuutosta liiallisen suuren poliittisen kysymyksen? Vaikka on selvää, että väestöä ei ole aikaisemmin tullut Afrikan korruptoituneista ja epätasa-arvoisesti johdetuista banaanivaltioista, olisi kuitenkin huomioitava, että aikaisemmin Suomeen on tullut paljon työpaikkoja ja henkistä potentiaalia muista maista Suomen ulkopuolelta. Maahanmuuttajille olisi tarvittavien mittausmenetelmien avulla sallittava Suomen kansalaisuuteen sopeutuminen ja kokonaiseksi kansalaiseksi tuleminen, vaikka on kuitenkin selvää, etteivät esimerkiksi tänne rikollista toimintaa harjoittamaan tulleet, eivät ole tarvittavia kompetenssin tasoltaan ja on aivan selvää, että karkotusta tulisi silloin soveltaa, oli päätöksentekijä sitten minkälainen sosialisti hyvänsä.
Elämmekö unessa, koska emme ole vielä tajunneet sitä, että skandinaavinen hyvinvointiyhteiskunta on reliikki menneistä Sorsan jne. ajoista, eikä se sovellu enää nykyaikaiseen kapitalismin hyväksyvän modernin eurooppalaisuuden maahan? On selvää, ettei hyvinvointiyhteiskunta kohtele kaikkia kansalaisia tasa-arvoisesti eikä se kannusta ihmisiä tarpeeksi rankkaan ja sopivaan työntekoon, koska se valvoo eniten kansalaisten heikoimman osan oikeuksia. On selvää, että ihmisille on annettava kapitalistisessa yhteiskunnassa mahdollisuus parantaa omaa elintasoaan, eikä siihen tule valtiokeskeisten instrumenttien taholta puuttua. Koska Suomessa ei kannusteta ihmisiä tekemään töitä ja erikoistumaan, on selvää, että tällaisessa kansakunnassa kahvinkeittäjienkin paikka on sellainen, joka aiheuttaa suurta kilpailua ja mukautumista. Talousjärjestelmä tulisi rakentaa ihmisten kykyjen mukaan, ja sen takia uusi tarve erikoistua vaatii kapitalismia ja vapaata taloutta.
Olli von Becker
YTM