Vapaaehtoisesta köyhyydestä

Vapaaehtoinen köyhyys tarkoittaa hierarkia-asioiden ja itseisarvoisen kuluttamisen puuttumista tai erilaisia muotoja. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuluttamista pelkän identiteetin takia ei ilmene. Epäaidot ja materialistiset ihmiset ajattelevat monesti, että johonkin kerhoon kuulumisen takia tulee olla esimerkiksi vaikkapa omistusauto tai omistusasunto joltain tietyltä alueelta. Vapaaehtoinen köyhyys liittyy monesti boheemiseen elämänasenteeseen. Boheemi, joka on monesti kirjailija, taiteilija tai elämäntaiteilija, tarkoittaa monesti epäsovinnaista tapaa suhtautua elämään ja taiteeseen. Silloin esimerkiksi arki voi tapahtua eri järjestyksessä ja työskentely voi tapahtua useasti esimerkiksi kokonaan tai osittain kotoa käsin. Boheemi ei mieti statussymboleita tai symboleita yleensäkään. Symboli elää boheemilla ihmisellä etenkin taiteen, kirjallisuuden ja filosofian välityksellä, joiden tekemisen vapaus ja asiaan keskittyminen on monesti tärkeässä asemassa tällaisten ihmisten keskuudessa. Taidetta ei voi olla siinä muodossa, että siinä mietittäisiin materialistisia statussymboleita ja kaverikerhoja, joihin kuuluminen monesti liittyy elintasoestetiikkaan, jossa yhteydessä taiteen arvo pelkistyy esimerkiksi materialistiseen hyvinvointiin. Mielestäni minä olen sekä boheemi, että arvostan vapaaehtoisen köyhyyden periaatteita. Minulle on tärkeää, että ympäristössä on antiikkia ja itsen mukaista taidetta, mutta ehkä tärkein asia ovat kirjat, joita minultakin löytyy runsaasti. Arvostan mahdollisuutta matkustaa silloin kun haluan, tietokoneita ja suoratoistopalveluita löytyy, minkä lisäksi tietysti arvostan sitä, että voin kirjoittaa, lukea ja kääntää ja tehdä tätä työtä vapaasti. Minun ei ole koskaan tarvinnut nähdä nälkää ja voin käydä viikon aikana monta kertaa viinakaupassa. Voin liikkua ja tehdä asioita, jotka minua kiinnostaa. Tietysti on sanottava, että tärkeä hahmo arkeni järjestämisessä on äitini, jolta saan säännöllisesti apua olemisen materiaalisen puolen järjestämisessä. Boheemi ihminen ei muodosta yhteyksiä sisällöttömästi pelkästään yhteyksien hankkimisen takia. ”Elämä on lyhyt, mutta taide on pitkä”, ja tähän asenteeseen liittyy boheemin periaatteet – kaikki tulee voida alistaa taiteelle, mikä tekee esimerkiksi taiteesta ansaitsemisen mielessä jonkinlaisen kyynisen asenteen alaiseksi. Raha on roskaa, kerrotaan esimerkiksi Jean Sibeliuksen todenneen, ja tämän välinpitämättömän asenteen takia hänkin oli lähes koko aikuiselämänsä aikana ristiriidassa rahan kanssa. Olen asunut useita kertoja ulkomailla, ja koska rahaan liittyy monesti turvallisuuden ja tasaisuuden hakeminen sillä, on liikkuvampi boheemi elämäntapa sellainen, että se ei korosta turvallisuuden hakemista rahan avulla. Sen on paremminkin taattava se, että boheemi voi liikkua ympäriinsä ja nähdä erilaisia paikkoja, minkä takia itsekin arvostan matkustamista ja uusia kokemuksia. Uudenlaiset kokemukset vastoin tasaista ja ennakoitua arkea nähden on yksi merkittävimmistä tavoista, joilla boheemi eroaa pikkuporvarillisista ihmistä. Esimerkiksi minä en omista autoa enkä asuntoa, koska osaan käyttää julkisia ja olen tavallisesti muuttanut muualle vähintään muutaman vuoden välein. Raha takaa boheemille tavallisesti uusien kokemusten löytämisen kuluttamisella. Eli voidaan sanoa, ettei boheemin elämässä toistu kuluttaminen arjen ja ulkoisolemisen ylläpitäminen kuluttamisen kautta. Olen taiteellinen ja luova ihminen, ja sukutaustani on jokseenkin erilainen kuin useimmilla suomalaisilla ihmisillä. Minä olen rahan kanssa tuhlailevainen, vaikka useimmiten rahat menevät matkailuun, viinaan ja taksilla ajamiseen. En ole koskaan kokenut tarvetta vertailla itseäni rahan kautta toisiin ihmisiin. Varmaan boheemein elämäntapamuutos tällä hetkellä olisi se, jos vuokraisin sukumme nykyisen sukutilan päärakennuksen ja alkaisin esimerkiksi tuottaa ainakin osan omasta ruuastani. Kuitenkin muutan todennäköisesti muualle. Kuitenkin ajatus on kiehtonut minua, koska aatelisten piirissä omaa kotikartanoa on aina korostettu. Vapaaehtoisessa köyhyydessä ja boheemisssa elämäntavassa ei ilmene etenkään kilpailua materiaalisessa mielessä. Kuluttamisvastainen elämäntapa vähentää ihmisen henkilökohtaista hiilijalanjälkeä, vaikka matkustamisen mielessä sitä onkin pahoiteltava. Matkustan monesti ensimmäisessä luokassa, jos ostan itse itselleni lentolipun, vaikka äitini minulle ostamat lentoliput ovat säännönmukaisesti karvalakkipuolelle. Arvostan myös paljon enemmän hotellien laatua ja varaan itselleni huoneen monesti neljän ja viiden tähden hotelleista, samalla kun äitini arvostaa enemmän taloudellisuutta hotellienkin mielessä. Äitini myös tavallisesti kontrolloi tiukasti häneltä minulle tulevaa rahavirtaa, jolloin rahaa tulee aina tarpeeksi joka tilanteeseen, mutta suuria hankintoja ei voi useimmiten tehdä ilman konsultaatiota. Jos joku alkaisi kritisoida sitä, että saan apua elämään etenkin äidiltäni, liittyy se siihen, että olen niin vapaa ja korostan vapautta, että varmasti äitini suvustaan saaman taiteellisuuden kautta ymmärtää sen, että haluan olla enemmän uskollinen itselleni ja kirjoittamistyöskentelylleni kuin status- ja identiteettikilpailulle. Katson etenkin äitini ymmärtävän omaa elämänasennettani ja luovuuuttani, onhan suvussani ollut paljon taiteilijoita ja kirjailijoitakin. Boheemi elämäntapa perustuu autonomiaan ja itsevarmuuteen – se on myös itsenäisyyttä etenkin arvojen mielessä, ja siinä mielessä se poikkeaa tavanomaisten ihmisten elämäntavasta, jossa ollaan todella herkkiä ympärillä olevien ihmisten arvoille ja ennakkoluuloille. Boheemin kuvauksen mestaritöitä ovat etenkin Aki Kaurismäen ranskankielinen ja Ranskassa tehty elokuva Boheemielämää ja Janne Kuusen dokumentti näyttelijä Matti Pellonpäästä – Boheemi elää. Yleisesti Aki Kaurismäen elokuvat, kuten vaikka esimerkiksi Arvottomat vuodelta 1982 sisältää porvarillisen materian ulkopuolella eläviä ihmisiä. Itse katson olevani oikeistolainen, mutta etenkin sen kautta, että oikeisto hyväksyy laajan ja vahvan yksilön käsitteen, joka antaa ihmisille oikeuden arvostaa sellaisia asioita kuin haluaa, riippumatta ulkopuolella olevien ihmisten vaikutuksesta yksilöön. Jos olen joskus kirjoittanut vaikutteellisuudesta haitallisena asenteena yksilönvapaudelle, niin tarkoittaa se etenkin vasemmistolaista lähimmäisriippuvuutta ja jatkuvan henkisen intimiteetin tarvetta. Boheemi elämäntapa poikkeaa pikkuporvarillisesta vasemmistolaisuudesta, koska sen sisäiset ihmiset eivät katso, että heidän tulisi arvottaa itsensä materiasta, olemassa jatkuvasti lakossa ansaitsemisen takia tai vaatimassa koko ajan toisia tuijottaen indeksikorotuksia omaan elämäntasoonsa. Boheemissa elämäntavassa korostuu henkisyys ja henkisten ja älyllisten asioiden arvostaminen materiaa korkeammalle. Nostalginen kuvaus boheemista taiteilijaelämästä on ranskalaisen chansonlaulaja Charles Aznavourin Pariisiin ja lähimenneisyyteen liittyvä laulu ”La Boheme”; jossa hän muistelee nuoruuttaan ja radikaalisuuttaan – taiteilijaelämää Pariisissa, jota ei kuitenkaan enää tunnista vuosikymmenien kuluttua. Taiteelle omistautuminen tarkoittaa sen luomiseen johtavan pyrkimyksen arvostamista kaikkien muiden arvojen yläpuolelle, ja se tarkoittaa etenkin oman sisäisyytensä ja minän tutkimista, arvostamista ja ylöskirjaamista. Minun on sanottava, että vaikka olen oikeistolainen, minussa ei mielestäni ole minkäänlaista porvarillisuutta saati pikkuporvarillisuutta, koska porvari oli sääty-yhteiskunnassa kolmas sääty, joka koostui kauppiaista, ja minä olen aatelinen jokaista hiushapsua myöten. Olen aina kokenut mielenkiintoa ja kokenut jonkinlaista sympatiaa opiskelijaradikaaleja kohtaan, joista useimmat ovat esimerkiksi 1900-luvulla profiloituneet vasemmistolaisina. Nuoruuden kiihkossa on aina jonkinlaista sympatian tuntoa, ja mielestäni oikeistolaisten tulisi aktiivisemmin muodostaa ja organisoida oikeistolaista älymystöä. Populaarikulttuurin esimerkki radikalismista on esimerkiksi saksalainen elokuva Baader-Meinhof Komplex, joka kertoo tunnetusti samannimisestä saksalaisesta radikaaliryhmittymästä. Oikeiston tulisi vakiinnuttaa opiskelijanuoriso siitä, että oikeisto arvostaa yksilöä ja myös luovuutta enemmän kuin vasemmisto, joka korostaa rahaa ja pelkistää kaiken rahaan. Mitä kuluttaminen sitten on – se on etenkin vaihtotalouteen osallistumista, jossa puuhassa etenkin suuryritykset saavat imaista pienemmät allensa ja siirtämään tuotannon Kiinaan ja kehitysmaihin. Kuluttaminen pyrkii mahdollisimman suuren taloudellisen voiton mahdollistamiseen, ja sen takia suuryritykset saavat suurimman osan ihmisistä ostamaan tiettyjä tuotteita, mainostamalla ”kaikkien tarvitsevan sen”. Siinä mielessä en varmaan ole röyhkäkapitalisti, koska voiton maksimoinnin pyrkimys saa suuryrityksen voittamaan pienet. Kuitenkin talouden tulee olla yksityistä ja ennustelematonta, vaikkakin muitakin periaatteita voidaan noudattaa jopa vapaassa markkinataloudessa. Olen kirjoittanut tästä, että mitä enemmän valinnan vaihtoehtoja kaikilla institutionaalisilla tasoilla on, sitä suuremmin toteutuu vapaus, valinta ja sen mahdollisuus, ettei kaikkien tarvitse lähestyä taloutta samojen arvojen kautta – eli toisin sanoen kaikki valtionideologiat ovat väärin, koska ihmisille on annettava oikeus etsiä arvojaan ja vapauttaan, samaistamatta näitä asioita toisten ihmisten arvoihin ja vapauteen. Kuitenkin ajatuksen-, arvojen ja vakaumuksen vapauden takia valtioideologiat ovat väärin, ja talouden on oltava yksityistä, koska vaikka suhtautuisi kuinka kielteisesti materian ja rahan vaalijiin, on heidän motiivejaan ymmärrettävä, koska muussa tapauksessa vaihtoehtona olisi vain jonkinlainen sosialismiin perustuva järjestelmä. Boheemisuus ja vapaaehtoinen köyhyys tarkoittavat etenkin resistenssiä arvojen työntämiselle ja vaikutteellisuuden puuttumista. Se on etenkin itsevarmuutta oman elämäntavan suhteen