Kolumni

Historian tuntemisesta ja tunnistamisesta Olisi nykyajan ja -päivän ymmärtämisen kannalta tärkeää, että ihmiset arvostaisivat ja tutkisisivat mennyttä – historiaa. Nykyaikainen lineaarinen historiankäsitys, joka katsoo, ettei menneessä ajassa ole minkäänlaista arvoa, koska silloin ei ollut twitteriä ja facebookia, on vain muoti-ilmiö. Esimerkiksi Spengler ja Toynbee ovat aikaisemmin kirjoittaneet historian olevan syklistä, eli sellaista, että se kiertää samanlaista kehää, johon liittyy alku, keskikohta ja loppu. Spenglerin Länsimaiden perikato-kirja on etenkin tullut tästä tunnetuksi, ja voi olla niin, että monet ainakin ihmistieteiden edustajat suhtautuvat tähän näkemykseen ymmärtävällä tavalla. Esimerkiksi Wittgensteinille ja paljon tuntemattomammalle Georg Henrik von Wrightille Spenglerin tulevaisuusnäkemys oli tärkeää. Varmaan on niin, että kulttuuri kohtaa loppunsa, kun se ei enää hallitse kulttuurinsa perinteitä ja periaatteita – eli toisin sanoen ei enää tunnista ja tunnusta historiaansa. Länsimaisen kulttuurin yhteydessä Spengler käytti perusvoiman nimenä faustisuutta, eli jatkuvaa herpaantumatonta etsintää ja tutkimusta. On selvää, että faustisuuteen liittyi myös halu koluta kulttuurin perusteita ja syvimpiä periaatteita, joka on aikaisemmissa vaiheissa pitänyt länsimaista kulttuuria yllä. Helppousteknologia on johtanut siihen, ettei aikaisemmassa määrin enää tutkita historiaa, tai ainakin se rajoittuu siihen aikaan, minkä aikaa ihmisillä on ollut käytössään internet ja tietokoneita. Historia oli vielä lukion alussa suosikkiaineeni ja sain kursseista poikkeuksetta kiitettäviä arvosanoja, minkä lisäksi lukion historianopettaja järjesti ja laati minulle omia erikoiskursseja historiasta, jotka sain suorittaa suurella menestyksellä. En ole kuitenkaan lukenut yliopistossa historiaa, koska tutustuttuani filosofiaan historia alkoi tuntua tylsältä. Minulla on kohtalaisen hyvät tiedot historiassa ja koen tärkeäksi sivistyksen osaksi historian tutkimisen ja opiskelun. Historia on nimenomaan hyvän yleissivistyksen osa. Koen todella sympaattiseksi sen, jos joku haluaa suorittaa yliopistotutkinnon historian pääaineessa, mutta itse en ole kokenut sitä mielekkääksi, koska historia on lähinnä toisten ihmisten aiemmin kirjaamien asioiden toistamista, toisin kuin filosofiassa, jonka mukana tullut vapauden tunne on aina tuntunut tärkeältä. Suomen historiaan perehtyessä on tärkeää osata ruotsin kieltä, koska Suomessa sitä on käytetty valtiollisen historian aikana kauemmin kuin esimerkiksi suomen kieltä. Myös varhaisessa vaiheessa Turun Akatemiassa opinnäytetyöt tehtiin latinan kielellä, joten sitäkin olisi kannattavaa tuntea ainakin jonkin verran. Monesti yksinkertaiset hempukat sanovat, ettei historialla ole merkitystä, mutta siinä on tunnistettava se, että monet ihmiset elävät eri periaatteiden tasolla vain nykypäivässä, eikä heillä ole tarvetta tunnistaa tai korostaa aikojen läpi kulkevia periaatteita. Historian arvon takia lukioissakin tulisi opettaa oppilaille historianfilosofiaa, jotta historian arvostus voisi Suomessakin lisääntyä. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija