Runo

Me ollaan aatelisia, ei mitään matalalla matelisia, on vaakunasormus sormen päässä, linnojen, kartanoiden säässä, tupakkatakki on vähän tahrainen, ei minkään vähän määrän lahjainen, isä on suuri ja mahtava Stalin niitä lähipiiriini haalin töitä ei tehdä edes unessa istutaan puutarhana suvessa, joudun kai kaiken perimään olet niin kova veri määän! tanssitaan poloneesia hönössä meidän kartanossa omassa, tönössä lihava ja toimeton kuin sika ei se ole kuitenkaan meidän vika housuissa ei ole kannattimia jälkeläiset monesti vammattomia kuitenkin lukihäiriö monesti mukana siitä huolimatta neiti mukava toimet ovat monen moiset kuin ystävät köyhät, loiset status ei ole se kaikki menen vielä kerran taikkiin!