Kolumni

Rasismista ja plakaattipolitiikasta On herttaista, miten jopa poliittinen oikeisto on halunnut luoda viime aikoina Suomessa klassisen retoriikan kaikkien sääntöjen mukaisen plakaatin itselleen, kun se on halunnut ottaa kantaa rasismiin. Tähän retoriikkaan sisältyvät kaikenlaiset prenikat ja plakaatit. Vaikka en kannata rasismia, niin on selvää kaikkien kulttuurien sisällä, että siinä ihmiset suuntautuvat kaikenlaisissa luottamusilmiöissä kuten vaikkapa työntekijöiden palkkaamisessa tai ystävien ja kumppanien valinnassa samaan mihin ympärillä olevat ihmiset ovat suuntautuneet. Jos kulttuurin sisällä ei ole ihmisen mallia, johon pyritään, ei tuollainen kulttuuri voi säilyä pitkää aikaa. Kulttuuri on loppujen lopuksi punavihreistä maailmanparantajista huolimatta jonkinlainen yhteisö, jonka pitää tietyssä määrin perustua samanlaatuisuuteen, ja oli kulttuuri mikä hyvänsä, ihmiset tuntevat turvaa ja luottamusta etenkin samankaltaisiin ihmisiin. Vaikka taitelijoilla pitää aina olla oikeus poiketa joukosta, pitää kuitenkin muistaa suomalaisen kulttuurin hauraus ja ne negatiiviset piirteet, jotka seuraavat siitä, jos poliittiset päättäjät päättävät mennä siihen suuntaan, että esimerkiksi eri kulttuureista tulevia ihmisiä ei saa millään tavalla arvioida ja käsitellä, vaan kaikkeen riittää perusteluksi pätevyydestä, jos ihminen on tullut jostain toisesta maasta Suomeen. Vaikka tämä kuulostaa vasemmistoliberaaleista hirveältä, niin on kuitenkin tuotava esiin se, että useimmissa tapauksissa köyhemmistä maista tulevilla ihmisillä ei ole valmiita resursseja siihen, että he pärjäisivät itsenäisesti vaikkapa yliopistossa tai korkeissa työasemissa. Kaikissa kulttuureissa, joissa ehkä Euroopan sisällä voidaan katsoa Saksan, Ison-Britannian ja Ranskan olevan näistä selkeimpiä, suositaan sellaisia piirteitä, asioita ja ominaisuuksia, jotka kuuluvat tuollaisten kulttuurien mediaaniin, ja siksi on naurettavaa, että aivan pääministerin tulee fasaadin ylläpitämisen takia käyttää noin hentoluonteista ja pelkäksi sanakokoelmaksi jäävää retoriikkaa. Se, jos sanotaan että hallituksen jäsenet pidättäytyvät rasismista, tarkoittaa mielestäni samaa kuin jos sanottaisiin, että kaikkien hallituksen jäsenten on toisinaan käytävä kakalla. Se on wittgensteinilaisittain mainittuna pelkkä tautologia ja retorinen kaapu, johon ei itsessään sisälly minkäänlaista asiallista substanssia. Onhan selvää, että suurin osa ihmisistä ei kannata sitä, että joitain vähemmistöjä tulisi heidän ominaisuuksiensa takia esimerkiksi vainota, mutta kun ajatellaan syvällisemmin sitä, miten kulttuuri pysyy pystyssä, niin silloin on sanottava, että jonkinlaiset mieltymykset esimerkiksi siinä, millaisella alueella ihminen haluaa asua, jakautuvat monesti sen suhteen, millainen jonkin tietyn alueen väestöpohja on. Monessa tapauksessa maahanmuutto aiheuttaa pelkoa, sekasortoa ja levottomuutta. Oliver Letwin, entinen konservatiivinen kansanedustaja Britanniassa, on eräässä vaiheessa sanonut tästä, että hän menisi mieluummin kadulle kerjäämään kuin laittaisi lapsensa alueensa julkisiin kouluihin Lontoossa. Vaikka kuinka korostettaisiin maahanmuuttajien halua ja kykyä integroitua yhteiskuntaan, niin ei se tavallisesti onnistu köyhemmistä maista tulevien ihmisten keskuudessa ainakaan ensimmäisessä polvessa. Pohjoismaissa on totuttu vasemmistoliberaalien takia siihen, että maailmansyleilyn takia maahanmuuttajien ottaminen on arvo, jota ei kuitenkaan tavallisesti perustella millään tavalla. Segregaatio on tosiasia, joka on seurannut köyhemmistä maista tulevien maahanmuuttajien tultua Suomeen. Vaikka hienosteltaisiin No Racism-retoriikalla kuinka paljon, ja naurettavinta on se, että vasemmistolaisten painostuksen takia kokoomuslaisen pääministerin pitää lähteä tuollaiseen höpöhöpö-retoriikkaan ja kuvitella olevansa jonkinlainen kullanhohtoinen pelastava sankari hevosensa selässä tässä asiassa. On selvää, että sivistynyt ihminen suhtautuu sivistyneesti kaikenlaiseen muiden ihmisten kanssa tapahtuvaan asennoitumiseen ja toimintaan, mutta kuitenkin vasemmistolaisten tarve pitää itseään tuollaisen asenteen takia muita parempana, uhkaa unohtaa sen, että jos kulttuuri tahtoo säilyä ja kehittyä voimakkaaksi, tulee esimerkiksi työhön ottamisen oltava kiinni yksilön lahjoista eikä sellaisesta ansioluettelon osasta, joita ruvetaan varmasti pian mainitsemaan, jossa kerrotaaan ihmisen olevan maahanmuuttaja. Kohta tilanne on samanlainen kuin esimerkiksi Britanniassa oli 1960-luvun lopulla kun pseudokonservatiivi lässyliberalistinen pääministeri Heath toi voimaan lain, jossa vähemmistöjen edustajia ei ohjattu mukautumaan kulttuuriin, vaan kulttuurin tuli mukautua maahanmuuttajiin. Tällainen lässyn lässyn politiikka voi johtaa siihen, ettei maahanmuuttajia saa arvostella tai arvioida, eikä sanoa mitään kielteistä tällaisesta yhteiskunnan piirteestä, joka ei ole millään tavalla yhtä arvokas aihe kuin mikään muukaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole rasismia yhtään enemmän kuin missään muualla. Kuitenkin arvioiva asentuminen on tapa, jota harrastetaan jopa oman väestöryhmän sisällä, ja jos alkuperäisiltä suomalaisiltakin vaaditaan kulttuuriin mukautumista, niin mikä olisi syynä sille, jos maahanmuuttajiakaan ei saada arvioida näiden periaatteiden mukaan. Suomi ei ole minkäänlainen basaari, joka ei vaadi osallistujiltaan mitään ja retoristen periaatteiden takia näitä tulisi käsitellä silkkihansikkain ja avata oven kaikkeen sellaiseen hyvään, joka ei toteudu Suomessa edes kaikille kantaväestön edustajille. Rasismi ei ole mikään definitiivinen määre, se on sitä vain silloin, jos ruvetaan laittamaan kaikki järjellinen arvio tuollaisen käsitteen kieltämäksi. Rasismi on erottelua, joka ei ultimaatumiin asti mennessä ole kovin kaunista. Kuitenkin tällaisen plakaatin näyttelemisen ei tulisi yltää, mihin se punavihreillä monesti yltää, kulttuurin perusteiden kunnioittamiseen ja niihin periaatteisiin, joilla mikä hyvänsä kehittynyt kultturi pitää oman olemassaolonsa pohjana. On täyttä höpöhöpöä, jos joku kuvittelee kaikkien kulttuurien olevan samanlaisia tai samanarvoisia. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija