Naisen ja miehen henkisestä olemuksesta ja groupie-tyylistä

Mielestäni kaikki ihmiset, myöskin naiset, voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, miten hyvin he pystyvät kantamaan vastuuta ja valtaa. Naiset ovat olleet historian aikana vasta vähän aikaa sellaisen muodollisen oletuksen kantajina, että he pystyisivät funktioitumaan yhteiskunnassa samoin kuin miehet. Vallallinen ja vallaton voidaan kääntää suoranaisesti esimerkiksi sellaisiin käsitteisiin kuin maskuliininen ja feminiininen. Vallallinen ja maskuliininen nainen on kyvyllinen kantamaan vastuuta ja hänen mielensä toiminnot muistuttavat vallallista miestä. Vallaton ja feminiininen nainen voi inkorporoitua läpi koulutusjärjestelmän ja päästä mahdollisesti suhteellisen korkeampaan asemaan ja valtaan, vaikka hänen olemuksensa on täysin vastuuta ja valtaa vastaan. Vastuun kantaminen on perimmäisin vallan muoto. Voidaan sanoa, että vastuun kantava ihminen toimii ja työskentelee etenkin valtansa alla olevan kokonaisuuden hyväksi, eikä keskity tunteellisiin ja itsekeskeisiin asioihin. Voidaan katsoa, että naisen seksuaalisuus on tavallisesti sen muotoinen, joka on gegenteil suhteessa valtaan. On selvää, että naiset, toisin kuin miehet, kiinnittävät monesti huomionsa etenkin siihen, kuka sanoo jotain, eikä siihen mitä sanotaan, joka on objektiivisuuden, vastuun kannon ja reiluuden piirre. Toisin sanoen, naiset ovat subjektiivisia ja eivät monesti pyri tai pääse esimerkiksi arvojen tasolla objektiiviselle tasolle. Nimenomaan objektiivisuutta ja subjektiivisuutta voidaan käyttää vastakohtina, jotka hahmottavat tätä eroavaisuutta. Joku voisi sanoa tällaisista binaarisuuksista, että tämä olisi vastakohtainen ja yleistävä tapa hahmottaa tätä asiaa. Kuitenkin tällaisia erotteluja on käytetty aina miehestä ja naisesta. Yin ja Yang. Voidaan katsoa, että kaikissa ihmisissä on jonkin verran henkisesti molempia sukupuolia. Mielestäni voidaan sanoa, että miehet ovat kehittyneet jatkuvasti evolutiivisesti samalla kun naiset ovat pysyneet monessa mielessä samanlaisina. Voidaan esimerkiksi mainita, miten nykyään miehet ottavat täysin eri tavalla osaa lasten kasvatukseen samalla kun esimerkiksi monissa eläinlajeissa isät eivät ota osaa tai eivät ollenkaan edes tapaa jälkeläisiään. Kun joku feministi voisi väittää, että naiset ovat kehittyneet samanaikaisesti miehen lisääntyvän domestikaation myötä, niin minun mielestäni asia ei ole niin monissa tapauksissa. Jos nainen on järkevä ja objektiivinen, tarkoittaa se monesti sitä, ettei hän seksuaalisesti muistuta tavallista mediaanin mukaista naista, ja jotkut ovat väittäneet, että naisen sielun järkitoiminta alkaa vasta sen jälkeen, kun hänen seksuaalisuutensa on vähentynyt määrässä ja laadussa. Naisen seksuaalisuus voi vaikuttaa mystiseltä monen miehen mielestä. Naisen kuukautiskierto konnektoi monessa mielessä hänen sielunsa toimintojen kanssa. Tietyssä vaiheessa nainen viehättyy kovuudesta ja raakuudesta – alistamisesta, missä mielessä monet naiset näkevät miehet myös muualla, samalla kun toisessa vaiheessa naiset kaipaavat enemmän kohtaamista emotionaalisella tasolla. Toisin sanoen, naiset viehättyvät sellaisista miehistä, joiden käyttäytymistä ei esimerkiksi henkisellä tasolla tai yhteiskunnassa nykyisin siedetä. Toisin sanoen, naiset viehättyvät seksuaalisuutensa mielessä sellaisista miehistä, joiden käyttäytymistä he eivät tietyissä yhteyksissä siedä. Eli makuukammarissa ja nyrkin ja hellan välillä suorastaan etsitään alistamista, samalla kun eduskunnassa ei tiettyjen punaviherpiipertäjien keskuudessa hyväksytä edes puhemiehen kutsumista puhemieheksi. Eli miehisestä tavasta ymmärtää ulkoista ja sen mukaisesti yhteiskuntaa, on tehty epätoivottava vanhanaikainen käsitys. Tunnen tämän menneen ajan miehisyyden omista suvuistani: isäni on toisen polven lehtolapsi, jossa roolissa isästä on tullut komentaja, joka ei pysty ottamaan kasvattajan roolia itselleen, koska katsoo jollain tavalla roolinsa merkityksettömäksi. Ja tämän myötä ei kannata ihmetellä sitä, miksi olen suuntautunut suuremmin äitiini kuin isääni. Äitini suvussa naisille on sanottu aina, etteivät he ole yhtä tärkeitä kuin miehet ovat. Äitini on aina ihannoinut isäänsä, jonka tietynkaltaista heikkoutta hän on aina yrittänyt peitellä. Isoäitini ja isoisäni liitosssa mummo oli aina ohjaava tekijä, jota tosiasiaa äitini on aina hävennyt ja yrittänyt peitellä. Itse olen kunnioittanut aina äitini äitiä kaikista isovanhemmistani ja se liittyy etenkin persoonallisuuteen ja luonteen lujuuteen: Reinhold von Beckerin elämäkerran olen omistanut hänelle. Eli äitini on aina liittänyt isyyden kovuuteen ja epäinhimillisyyteen ja saneluun, jossa pyrkimyksessä hän on onnistunut isäni suhteen. Kuitenkin isäni on aatelisuuden täydellinen vastakohta, koska hänen isälinjaansa ei ole eikä se etenkään ole pitkä ja maineikas isälinja. Tästä piti siis sanoa se, etteivät aatelissuvuissa vielä lähihistoriassa isät ole ottaneet läheistä roolia lasten kasvatuksessa: äidit ja kotiopettajattaret ovat ohjanneet lapsia, vaikka varmasti periaatteiden määrittelyssä isät ovat tosin olleet mukana. Siinä mielessä katson, että yhteiskunnallinen ja poliittinen kehitys on tukenut sitä, että isän rooli perheessä on muuttunut, ehkä evolutiivinen kehityksen vaihe voi olla varsin liian kaukaa haettua. Kuitenkin olen sitä mieltä, että tätä vastaa naisen muuttunut rooli on tullut liian nopeasti, eli mielestäni naiset eivät ole pystyneet samalla tavalla kantamaan vastuuta kuin miehet. Vain henkisesti maskuliiniset naiset, jotka ovat feminiinisten suhteen vähemmistössä, ovat kyvyllisiä kantamaan vastuuta ja kantamaan valtaa. Tietysti on kannatettavaa, ettei naisia nyky-yhteiskunnassa pakoteta alkamaan pykäämään jälkeläisiä teini-iässä ja omaksumaan etenkin äidin ja puolison roolin. Itse katson näitä imettämisestä opinnäytetöitä pykääviä mammoja aika vähättelevällä katseella. Siinä mielessä minä sallin naiselle vallan kannon, mutta hänen täytyy olla siihen kyvyllinen objektiivisella tavalla. Ehkä siitä johtuu se, etten ole koskaan pitänyt helposti kiinnostuksensa osoittaneista naisista, ja ihanteeni on ehkä pikemminkin etäinen, valtaa kantava ja tärkeämmistä asioista kiinnostunut nainen, joka ei kiedo itseään ja elämäänsä miehen ympärille. Naisen seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on varmasti se tekijä, joka sitoo naisen edelleen nyrkin ja hellan väliin. Koska minun naisihanteeni poikkeaa tavanomaisen miehen naisihanteesta, on ymmärrettävää, miksi katson voivani kirjoittaa jotenkin etenkin tästä vallallinen-vallaton-jaottelusta. Mielestäni naisen kanssa ollessa pitää etenkin voida jakaa yhteiset arvostukset, pyrkimykset ja arvot, jotka itselleni korostuvat etenkin asioiden henkisessä ja älyllisessä puolesssa. Eli toisin sanoen, naisen halu alistua ja kuunnella miesten pyhää sanaa, on se, minkä takia suurinta osaa heistä ei voi ottaa vakavasti vastuun ja vallan kannon suhteen. Toisaalta sekään ei ole miellyttävää, jos nainen omaksuu seksuaalisesti miehen roolin, johon monetkaan miehistä tiettyjä fetissipiirejä lukuunottamatta eivät todellisesti halua alistua. Eli naisten ristiriita oman henkisen ja seksuaalisen olemisensa suhteen on se, mikä saa heidät näyttämään ristiriitaisilta ja epäkompetenteilta ja häilyviltä. Naisen seksuaalisuus häiritsee heidän henkistä puoltaan ja mielestäni tämän sanominen ei ole minkäänlaista selittämätöntä sovinismia ja naisvastaisuutta. Naiset lukevat miehiä enemmän, koska he ovat enemmän vastaanottavaisia ja toisten kieltä ja sääntöjä seuraavia kuin miehet. Sen takia naiset johtoasemissa välttelevät asioiden ottamista todella henkilökohtaiseksi ja omakohtaiseksi. He tekevät merkittävän erottelun yksityisen ja julkisen olemisensa väliin, ja tästä johtuu se, etteivät he anna koko olemistaan vastuuden kantoon. On tullut esimerkiksi mieleeni sellainen juttu, jonka isäni äiti on kertonut, että yksi mies, jolta kerjäläinen oli tullut pyytämään rahaa, vei kerjäläisen kioskille ja tarjosi tälle lihapiirakan ja kahvin. Vaikka tuo ei täysin kuvaa tarkoittamaani asiaa, niin voidaan katsoa, että mies otti asian omakseen ja kantoi ainakin hitusen vastuuta kerjäläisen hyvinvoinnin eteen. Naiset ovat etenkin reseptiivisiä, samalla kun pienessä vähemmistössä olevat naiset voivat tuottaa jotain omakohtaista ja objektiivista. Tietysti nykyään on paljon naiskirjailijoita, mutta heidänkin aiheensa liittyvät kulttuureiden kuvaukseen ja sellaiseen ajatusvirtaan, joka kulkee heidän lävikseen ulkoisesta. Merkittäviä teorioita ja maailmankatsomusjärjestelmiä harvat naiset pystyvät rakentamaan. Naiselle olennaisempaa taiteilijan roolin sijaan on ollut taputtavaksi groupieksi asettuminen. Reseptiivisyys eli vastaanottaminen ja ajatusten ilmaiseminen, niiden kehittely ja julkituominen, asettavat tässä mielessä naisen ja miehen erilaisiin rooleihin. Jos ottaa vain vastaan, ei silloin voi noudattaa muita kuin toisten ihmisten sanelemia periaatteita ja asioita. Naiset perustavat kokkikerhoja ja kirjoittavat kirjoja ruuanlaitosta ja kukkien asettelusta, joilla tienaavat suuria summia, koska naisen luonto on niin samankaltainen eri yksilöiden välillä. Mielestäni siis etenkin mies on yksilö, joka voi muuttaa ja kehitellä käsityksiään todellisuudesta paljon pidemmälle kuin naiset. Onhan selvää, että ajatteleminen etenkin on pääasiassa miesten asia, vaikka voisi sanoa, että onhan filosofiankin piirissä ollut sellaisiakin maskuliinisia naisia kuin Simone Weil ja Ayn Rand, mutta heistäkin on tietysti sanottava, että he olivat miehiä naisen ruumiissa, enkä viittaa tällä kaikkiin nykyajan transuihin. Mies keskittää huomionsa kaikkeen samalla tavalla, vaikka nykyaikana on todella tyypillistä, että jotkut miehet hoitavat lapsia ja tekevät kotitöitä. Äidit ehkä opettavat lapsille käyttäytymistä, mutta miehet antavat lapsilleen ajatuksia ja maailmankatsomuksia. Kun naiset jakavat elämänsä kahteen rooliin, jotka toistuvat hyvin erilaisissa muodoissa, jakavat he siinä myös oman valtansa ja vastuunsa mahdollisuuden pois. Naisilla on aina takaraivossa nyrkin ja hellan välillä oleminen. Voidaanko pitää järkevänä sellaista oliota, joka kuukautiskiertonsa vaiheessa oikuttelee ja puhuu välillä toista ja haluaa välillä toista. Etenkään henkistä tasaisuutta naisessa ei ole ja se tekee heistä arveluttavamman vaihtoehdon, kun yhteiskunnassa pitäisi antaa valtaa ja jakaa vastuuta. Miehet ovat vapaampia, samalla kun naiset tuijottavat kommunikoimattomia odotuksia ja roolijakoja. He kokevat monesti syyllisyydentuntoja ja kamppailevat oman identiteettinsä kanssa. Tässä mielessä olen aina miettinyt, etten voisi seurustella esimerkiksi lihavan naisen kanssa, koska ulkoinen olemus monesti määrittelee etenkin nuorelle lisääntymiskykyiselle naiselle suuren osan hänen koko olemisensa identiteetistä. Eli mielestäni itsevarmuus ja omiin tavoitteisiin keskittyminen on viehättävää naisessa, ja hänellä voi olla samanlainen ihanne miesten suhteen. Vaikka jotkut ajattelevat, että menestyvä mies hakee naisessa alistumista ja näkymättömämpänä olemista, en itse voi ajatella niin, ja tämä johtuu ehkä lähipiirissäni olevista naisista: esimerkiksi isoäideistäni, joista molemmat ovat pitäneet miestään tossun alla: ja tietysti se ÄITI. Minä en ole koskaan etsinyt pikkurouvaa, joksi monesti, ehkä luonteeni takia, monet alistumaan taipuvaiset naiset ovat tarjoutuneet. Minä en myöskään ole koskaan ymmärtänyt naisten kiihottumista ”pahoista pojista”, ja on kuvottavaa huomata se, miten jonkinlainen rikollisuuden ja sääntöjen rikkomisen havainto kiihottaa monia naisia, etenkin lyhyen suhteen mielessä. Naisen seksuaalisuus on paljon selittämättömämpi yksilön olemista ja olemusta ohjaava tekijä miehen seksuaalisuuteen nähden. On tyypillinen sovinistinen harhakäsitys, että jos ei hyväksy naisen tavanomaisinta seksuaalisuutta, aivan kuin koko ajan oltaisiin jonkinlaisessa maailman laajuisessa bordellissa, on silloin homo tai jotenkin seksuaalisesti kieroontunut. Naiset ja tietysti etenkin nuoret naiset haluavat jossain vaiheessa toteuttaa seksuaalisuuttaan ja irtautua sen kautta, johon ei tietysti tarvita muuta kuin kovia otteita ja jortikkaa. Olisiko sitten parempi niin, että naiset verhottaisiin kaapuihin ja pitkiin hameisiin? Vaikka nykyaikainen yhteiskunta kieltämättä lietsoo koko ajan seksuaalisuutta esimerkiksi ”sometähtinä” itseään pitävien yksinkertaisten hempukoiden tissi- ja pyllykuvien kautta, niin en olisi kuitenkaan valitsemassa sitä vaihtoehtoa, että konventionaalisesti naisellinen sievyys ja hyvä ulkonäkö pitäisi miehen vallan takia salata ja pitää piilossa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että aidot, järkevät ja älykkäät naiset eivät muutu sen myötä saavatko he ulkonäköönsä kiinnittyvää huomiota vaiko eivät. Itsevarmuus liittyy älykkyyteen ja omiin arvoihin. Itsevarma nainen ei koe koko ajan olevansa esimerkiksi tissiensä tai pyllynsä kautta huomion kohteena ja ei yleensäkään edes ajattele ulkonäkönsä saamaa huomiota. On todella niin, että tytöt ja nuoret naiset kehittyvät sekä ruumiillisesti ja älyllisesti poikia aikaisemmin, mutta on varmaan niin, että ainakin todella asialliset ja henkiseen kehittymiseen kyvylliset nuoret ihmiset kehittyvät ja kasvavat pidemmän aikaa tyttöihin ja naisiin verrattuna. Onhan se tyypillistä jopa monien eläinlajien piirissä, että naisen on otettava äidin rooli aikaisemmassa vaiheessa, ja siihen liittyy varmasti se, että naiset tavallisesti suuntautuvat jo teini-iässä vanhempiin miehiin. Tässäkin on pyritty konventionaalisilla yhteiskuntaan ja sosiaaliseen elämään kohdistetulla huomiolla muuttamaan tätä luonnon sanelemaa asiaa, kun kokeneemman miehen ja kokemattoman naisen suhteita on alettu paheksumaan. Eli tässäkin tulee esiin se, miten naisen olemusta on aloitettu kaikenlaisten ensimmäisen polven yliopistossa koulutettujen piereskelevien feministiharppujen välityksellä muokkaamaan yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti. Eli jos vaikka ajatellaan Sartren työteliästä Majavaa, joka väitti yhteiskunnan tekevän naisesta naisen, niin on selvää, että samankaltaiset feministit ovat syyllistäneet yhteiskunnan oman luontonsa peittämisestä, vaikka tosiasiassa he rakentavat ”naiseuttaan” oman luontonsa päälle. Kuitenkin Majavakin halusi nussia ja koki pienen Sartren epäviehättävänä. Eli voidaanko loppujen lopuksi naisen seksuaalista olemusta millää tavalla erottaa esimerkiksi vallan ja vastuun kannosta. Pitäisi olla niin kuin Kalervo Palsa kuvasi Yhdysvaltoja: pilluttomia naisia, kyrvättömiä miehiä, kofeiinitonta kahvia ja alkoholitonta viinaa. Loppujen lopuksi seksuaalisuus on sellainen asia, joka mahdollistaa nautinnon lisäksi sen, että maailmassa on edelleen ihmisiä. Se miten naisen seksuaalisuuteen suhtaudutaan on merkittävä kysymys siinä, kun ajatellaan naisen kyvykkyyttä kantaa vastuuta ja hallussapitää valtaa. Naiset vinkuvat Suomessa koko ajan, että miesten kehittämät yhteiskunnalliset jakomenetelmät ovat aiheuttaneet heidän näiden piereskelevien feministiharppujen väittämän huonomman aseman. Syytä on monessa asiassa, eikä vähiten toisiaan muistuttavien naisten luonnosta tulevassa ajattelussa ja toiminnassa.