Filosofian ja politiikan yhteydestä

Jo antiikin filosofiassa katsottiin, että poliittisen päätöksenteon ja valtiomiestaidon tuli perustua filosofiaan, mutta etenkin etiikkaan. Platonin Valtio oli ensimmäinen yhteiskuntafilosofinen teos, jonka jälkeen seurasivat Aristoteles Politiikallaan ja sen jälkeen merkittävinä voidaan pitää esimerkiksi Senecaa ja Ciceroa. Filosofia käsittelee olevaa ja sen ominaisuuksia, ja koska yhteiskunta – aikaisemmin kaupunkivaltio – on yksi ihmisen olemisen muodon osa – pitää filosofialla käsitellä myös valtion ja yhteiskunnan rakennetta. Eli antiikin filosofit kysyivät, miten kaupunkivaltio eli Polis tuli järjestää. Platonin yhteiskuntafilosofista kantaa on nimitetty joskus kommunismiksi, mutta kuitenkin hän jakoi ihmiset kolmeen eri ihmisryhmittymään, joiden toimintaa määritteli niiden erilainen toiminnan lähde. Ylimpänä olivat ylemmät vartijat, joilla oli taitamusta sekä sotimisesta että filosofisesta valtiomiestaidosta ja heidän hallitseva osa oli pää eli aivot. Toisena luokkana olivat alemmat vartijat, jotka olivat etenkin sotilaita, ja heidän rohkeutensa tuli etenkin rinnasta. Kolmannetta säätyä olivat tuottajat eli maanviljelijät ja käsityöläiset eli sellaiset, jotka valmistivat jotain, ja heidän hallitseva osansa oli vatsa. Platon katsoi, että lapset tuli kasvattaa yhteiskunnassa eikä perheessä, heidän arvonsa ja tehtävänsä kaupunkivaltioissa määräytyi pelkästään heidän ominaisuuksistaan ja oppimiskyvystään. Eli samalla, kun korkeammasta säädystä tulevien vanhempien lapsi saattoi siirtyä hierarkiassa alaspåin, oli myös ylöspäin suuntautuva sosiaalinen mobilisaatio mahdollista. Ihmisten tuli siis tulla omien taipumustensa mukaisiksi ja siitä määrittyi heidän koko elämänaikainen tehtävä kaupunkivaltiossa. Platon mm. katsoi, että muuta runoutta ei yhteiskunnassa hyväksytä, kuin sankareille laulettavat ylistyslaulut. Ja voidaan sanoa, että Platon katsoi taiteet monessa mielessä haitalliseksi yhteiskunnan olemassaololle, eikä luottanut taiteilijoihin sillä tavalla, että he olisivat pyrkineet kaupunkivaltion hyvään. Aristoteles muutti oppi-isänsä Platonin opetuksia omassa filosofiassaan, ja mm. katsoi kaataneeksi Platonilta tulleen ideaopin siinä mielessä, kun Platon katsoi kaikilla esineillä olevan idean johon asia palasi, koki Aristoteles ideoiden olevan pluraalisia, eli kaikki ei määräytynyt yhdestä tietystä ideasta, vaan kategorioita oli useita. Etenkin Platonin ideaopin kumoajana Aristoteles on tullut hyvin tunnetuksi. Aristoteles käsitteli kaikki filosofian alaan kuuluvia tieteitä, kuten metafysiikkaa, politiikkaa, retoriikkaa, runousoppia, fysiikkaa, logiikkaa, puhetaitoa ja psykologiaa. Mielestäni on ihmeellistä, miten vähän filosofia ilmenee suomalaisessa yhteiskuntaelämässä ja eduskunnassa ja hallituksessa. Suomessa politiikka on enemmänkin sosiaalipoliittista ja pragmaattista maintenance-asioiden hoitoa, eivätkä esimerkiksi antiikin klasikkot ilmene monestikaan suomalaisten poliitikkojen eduskunnassa tekemässä työssään. Antiikkia on kunnioitettava mielestäni sen takia, koska jo tuolla aikakaudella ilmenivät sellaiset periaatteet, jotka ovat siirtyneet monissa Euroopan maissa useita satoja vuosia edespäin, ja ainakin Englannissa sanotaan, että monesti johtajan tehtävissä esimerkiksi antiikin valtiomiestaidon ja filosofian tunteminen on tarpeellista. Suomessa ollaan varmasti käytännöllisempiä ja pragmaattisempia ja kyllähän se selittyy ainakin osittain siitä, että meidän tasavaltamme on nuori, ja suomenkielinen kulttuuri ei varsinaisesti liity antiikin Kreikan ja antiikin Rooman perinteisiin samalla tavalla, kuin miten länsi-eurooppalaiset kulttuurit liittyvät. Nimenomaan politiikassa, jossa on pyrkimys ottaa kantaa ja ilmaista periaatteita, on silloin etsittävä periaatteita ja selvityksiä filosofiasta. Filosofian historiakin on kasaantunut yhteen muutaman tuhannen vuoden aikana, ja olen ihmetellyt sitä, miten kovan luokankin filosofit eivät ole saaneet ajattelijanurallaan suurempaa kuin muutamaa jokseenkin vakiintunutta käsitettä aikaiseksi. Voi olla niin, että heidänkin ajatteluaan on heikennetty akateemisten standardien luomien odotusten kautta ja monen on tullut joutua seuraamaan ja tulkitsemaan tunnetumpien filosofien filosofiaa, joka ei minusta ole filosofiaa lainkaan. Filosofisia käsitteitä voidaan monesti soveltaa suhteessa politiikkaan, ja sen takia niitä juuri tulee koko ajan kehittää ja käsitellä. Filosofian tehtävänä voisi politiikan yhteydessä olla etenkin se, että sen ansiosta politiikka, sen päämäärät ja lait hahmottuisivat näkyvämmällä tavalla. Nykyaika korostaa liian paljon talouspolitiikkaa, ja eduskunnassamme on poliitikkoja, jotka eivät puhu mistään muusta kuin taloudesta. Englannissa opetetaan tietyissä yliopistoissa opintokokonaisuutta PPE eli filosofiaa, politiikkaa ja ekonomiaa. Voidaan katsoa, että tuollaisesta poliitikoille tärkeästä opintokokonaisuudesta olisi hyötyä Suomessakin. Ainakin silloin säilytettäisiin yhteys filosofian historiaan mutta voitaisiin samalla opiskella myös valtio-oppia ja taloustiedettä. Platon kirjoitti tunnetusti, että filosofien on tultava kaupunkivaltioissa kuninkaiksi tai kuninkaiden tulee alkaa ruveta lukemaan aktiivisesti filosofiaa. Varmaan jotkut sanoisivat suurimmaksi filosofikuninkaaksi Aristoteleen oppilasta Aleksanteri Suurta, mutta mielestäni myös Rooman keisari Marcus Aurelius on laskettava mukaan tuohon kategoriaan. Mielestäni etenkin filosofinen etiikka olisi poliitikoille tarpeen, koska moraaliton poliitikko ei pysty ajamaan kuin omaa yksityistä etuaan. Mielestäni filosofiaa tulisi Suomessa opetttaa esimerkiksi yliopistojen ja lukioiden lisäksi esimerkiksi kansalaisopistoissa ja työväen opistoissa. Suomessa akateemisen filosofian ylle on langennut jonkinlainen eksklusiivisuuden kaapu, ja samalla kun esimerkiksi Keski-Euroopassa länsimaisen filosofian historia on kaikkien hallitsemaa yleistä kauraa, ei Suomessa monikaan ihminen tiedä filosofiasta juuri mitään. Filosofian asemaa tulisi alkaa kohentamaan, ja esimerkiksi ala- ja yläkouluissa tulisi mielestäni jo opettaa ainakin etiikkaa ja vähitellen myös muita filosofian aloja helpoimmista vaikeisiin. Lapsilla on monesti uteliaisuutta ja heillä ei ole aivoissa pidikettä, joka tyrehdyttäisi oppimishalun, ja sen takia filosofian opettaminen lapsuudesta alkaen voisi palvella sitä, millaista akateemista opetusta he myöhemmin itselleen hankkivat. Jotta filosofia saadaan politiikkaan (politiikka on jo filosofiassa) tulisi kansan yleissivistystä nostaa sille tasolle, etteivät tavalliset ihmiset ihmettelisi poliitikkojen puheita vielä enemmän kuin miten tänään tehdään. Filosofia ei tarvitse politiikkaa, mutta sen vaikutusvallan lisäämiseksi politiikka tarvitsee ehdottomasti filosofiaa.