Oikeistolaisesta älymystöstä ja vasemmistolaisten harmittomuudesta ja vallattomuudesta

Suomi ja Eurooppa tarvitsevat uudenlaista älymystöä ohjaamaan yhteiskunnan suuntaa. On varmaan tyypillistä, että konservatiivi tavallisesti koetaan vanhempana ihmisenä ja liberaali nuorena. Esimerkiksi Ranskassa on aina ollut tyypillistä, että yliopistoa käyvä nuorisojoukko on ollut aina vasemmistolaisia. Tämä varmasti liittyy siihen ajatukseen, jonka mukaan oikeisto ja tarkemmin sanoen konservatiivit ajattelevat vain rahaa ja haluavat kaikin mahdollisin käytössä olevin keinoin ohjailla ja kontrolloida nuoria ihmisiä. Esimerkiksi vuonna 1968 alkanut auktoriteettivastainen opiskelijaliike katsoi vanhempien ihmisten olevan jopa epämoraalisia ja taantumuksellisia. Nuorisolla on monesti suuri tarve kuulua joukkoon, ja kun siihen liitetään politiikka, on hyvin tyypillistä, että kaikenlaiset rättejä kulkueissa heiluttavat ja älyttömyyksiään kuuloämyreihin huutelevat varhaisnuorukaiset kokevat itsensä etenkin vasemmistolaisiksi. Onhan selvää, että opiskelijoita kiinnostaa se, kuinka ympäröivä yhteiskunta heitä tukee esimerkiksi yliopistossa olemisen aikana. Minä en ole koskaan ollut vasemmistolainen, vaikka katsonkin, että nuorten oikeistolaisten tulisi järjestää omat joukkonsa niin tehokkaaksi ulkoparlamentaariseksi voimaksi, että siinä voitaisiin ottaa oppia esimerkiksi 60- ja 70-luvuilta. Monessa mielessä nuorison hairahtuminen vasemmistolaisuuteen on kautta historian liittynyt siihen, että heillä on harvoilla nuorena rahaa, ja oikeiston nähdään edustavan etenkin jonkinlaista vuorineuvoskerhoa, joka sekin on varsin kaukaa haettu mielikuva. Oikeistolaisuudessa itseäni kiehtoo vapaus ja vahva yksilön käsite, ja vaikka tuen sosiaalista oikeudenmukaisuutta, hyväksyn kuitenkin niidenkin ihmisten periaatteet, jotka haluavat keskittyä ulkonaiseen uraansa esimerkiksi rahaa hankkien. Voin itsestäni kertoa, että minulla on lukuisia todella varakkaita ihmisiä kaveripiirissäni ja suvussani, ja he suhtautuvat minuun jotenkin samankaltaisella tavalla kuin miten liikemiehet ja tietyt vuorineuvokset suhtautuivat Pentti Linkolaan. On varmaan myönnettävä se, että Ranskan vallankumouksen jälkeisen kansankokouksen istumajärjestyksessä asiaa pohtiessa voidaan sanoa, että oikeistoon liittyy vahvasti raha ja oikeus ansaita sitä, samalla kun vasemmistolaiset köyhät ihmiset vaativat jollain kummallisella kuvittelemallaan oikeudella rahaa niiltä, jotka ovat päättäneet sitä elämässään tehdä. Oikeisto kuitenkin on aina perustunut pysyviin jokaisessa yhteikunnassa perimmäisinä oleviin arvoihin ja totuuteen, samalla kun vasemmistolaiset ovat keskittyneet kaikenlaisen työnteon vähentämiseen, ikään kuin minkään kansakunnan talous yltäisi siihen, jos esimerkiksi työpäivää lyhennettäisiin kuuteen tuntiin. Ja mitä tulisi työn tilalle? Kaikille rahaa niin ettei housujen taskut kestä! Elintasokulttuurinkin taustalla on loppujen lopuksi ihmisiä, joiden rahalla kustannukset maksetaan. On aivan selvää, että Suomessakin tulisi siirtyä tasaveroon, koska progressiivinen verotus on tarkkaan ottaen peräisin Marxilta ja Engelsiltä Kommunistisesta manifestista, ja kuka enää uskoo tuohon kirjaan? Oikeistolaiset nuoret ovat pääasiassa sellaisia, jotka tulevat rahallisesti varakkaasta taustasta, ovat aatelisia tai muista kulttuurisuvuista tai sellaiset yksilöt, jotka ovat varhaiselta iältään kehittäneet ympäristönsä elintasoa. Olen kirjoittanut tämän jo useaan otteeseen, ja siitä huolimatta sanon, että konsumerismi on väärin, koska se ei ole oikeudenmukaista ja kiinnittää ihmisten huomion väähemmän merkityksellisiin asioihin kuten rahaan. Mielestäni pk-yrityksiä pitäisi auttaa ja jopa jollain tavalla suojella, en siis hyväksy röyhkäkapitalismia sellaisenaan, vaikka katsonkin sen olevan parempi vaihtoehto kuin mitä sosialismi sen paikalla olisi. Suuryrityksiltä tulisi mielestäni ruveta keräämään aktiivisemmin ja perusteellisimmin veroa etenkin tietynlaisten tavaroiden myynnistä, ja mielestäni tuo voitaisiin tehdä paljon monipuolisemmin kuin nykyään, esim. tupakka, nikotiinipurkka ja alkoholi, On selvää, että talouden toimimisen on perustuttava siihen, että ihmiset voivat saada voittoa työstään. Olen sitä mieltä, että pääomaverotusta pitäisi korostaa paljon enemmän kuin ansiotyöverotusta. Mielestäni on oikeudenmukaista, jos ihmiset saavat kunnon korvauksen tekemästään työstä, joka määrittyy helppousindeksin tasapainopisteen kautta. Se tarkoittaa yhteisöllistä tasapainoa monen asian suhteen, joihin liittyy myös muita tärkeitä käsitteitä. Minun on palattava tähän asiakohtaan myöhemmin. Olen varmaankin oikeistoa osittain myös turvatun porvarillisen/aatelisen taustani takia. Minua ei ole velvoitettu menemään kouluikäisenä töihin ja olen varmaan saanut viettää varsin huoletonta ja materiaalisesti kylläistä elämää. Kuitenkaan minua ei nykyään todellakaan viehätä minkäänlainen elintasoesteettisyys. Englanninkieliset käsitteet voluntary poverty ja simple living, ovat asioita, joihin koen nykyään suurta mielenkiintoa. Ensin olisin tulevassa väitöskirjassani halukas tutkimaan köyhyyden olosuhteiden poistamisen menetelmiä ennen kuin tajusin, että aihe on liian kunnianhimoinen, siitä saisi kirjoittaa lukuisia kirjoja, minkä lisäksi köyhyyden poistaminen etenkin kehitysmaissa (eli kyse on absoluuttisesta köyhyydestä eikä suhteellisesta, joista jälkimmäisen kaikki muut järjelliset ihmiset kuin Li Andersson ovat katsoneet harmittomaksi= vaatisi mikrotason menetelmiä, koska universaalia köyhyyden poistamisen menetelmää ei ole, ja sen ovat suomalaiset kehitysmaissa toimivat ihmiset viimisen sadan vuoden aikana todistaneet. Kehitysapu nykymielessä on täyttä hulluutta, ja sitä pitäisi voida muokata uudenlaisten periaatteiden mukaiseksi. Martha Nussbaumin ja Amrtya Senin kirja Creating capabilities kertoo heidän köyhyyteen yhteiskuntafilosofisena ongelmana kehittämästään toimintamahdollisuuksien teoriasta, joka keskittyy nimensä mukaisesti pohtimaan sitä, miten absoluuttisessa köyhyydessä eläviä ihmisiä voitaisiin kannustaa ottamaan osaa omien voimavarojensa kehittymiseen ja sen myötä nousevaan elintasoon. On kuitenkin kirjoitettava, että monesti absoluuttisesta köyhyydestä nostetut ihmiset eivät halua ferrareita ja 400 neliön asuntoja maansa pääkaupungeissa, joten vaikka mainitsin, että suhteellinen köyhyys on turhaa, voitaisiin rahaan ja suhteelliseen köyhyyteen keskitetyssä huomiossa ottaa oppia absoluuttisesta köyhyydestä siinä mielessä, koska kehitysmaissa ihmiset ovat tyytyväisiä hyvin vähään, mutta voivat kuitenkin parhaimmassa mahdollisuudessa kokea elämänsä onneliseksi. Köyhyyttä siis kuitenkin vaikka sen poistamiseen tulisi käyttää paikalliisia menetelmiä, käsitellä yleisellä tasolla, ja levittää tietoisuutta kehitysmaiden absoluuttisessa köyhyydessä elävien ihmisten asioista. Kuitenkin kehitysmaiden ihmiset tarvitsevat enemmän leipää kuin uskonnollista kiihotusta. Mielestäni en ole poikkeuksellinen oikeistolainen vaikka tämä onkin väitöskirjani aihe. Ihmiset voivat keskittyä elämissään erilaisiin hyviin tarkoituksiin, eikä niitä tule vertailla millään tavalla. Olen taiteellinen oikeistolainen, joka tekee varmasti hyvin monen mielestä minut kummajaiseksi. Kuitenkin mielessäni sosialismi on aina perustunut yksilön alistamiseen kollektiivin periaatteiden takia, samalla kun oikeisto on antanut yksilöille mahdollisuuden tehdä asioitaan ilman liiallista väliintulemista, joista tulonsiirrot ovat vain pieni merkityksetön asia. Vaikka esimerkiksi Nicolas Sarkozynkin aikana 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa Ranskassa oli myös oikeistolaisien opiskelijaliikkeitä, on sanottava, että mielenosoitukset ja vakavalla nuoruuden painokkaalla äänellä kerrotut puheet liittyvät monesti poliittiseen vasemmistoon. Kuitenkin monesti keskemmällä parlamentissa istuvat tulevat paremmin juttuun kuin äärilaidat. Äärilaidat muodostavat ulkoparlamentaarisia ryhmiä, jotka sitten tappelevat keskenään. Vasemmisto kutsuu äärioikeistolaisia fasisteiksi, vaikka kyllä Vasemmistoliitollakin on kommunisteja taustallaan. Friedrich von Hayek laski sekä natsismin että kommunismin äärivasemmistolaisuuden piiriin. Minä en voisi koskaan äänestää Perussuomalaisia, ja ei varsinaisesti heidän ideologiansa takia, vaan sen takia, koska he ovat minusta rahvaanomainen puolue, joka saa äänensä rahvaanomaisilta ihmisiltä, kuten maan univormuun pukeutuneelta proletariaatilta, kuten esimerkiksi tullivirkailijoilta ja vartijoilta. Oikeisto edustaa minulle vapaata yksilöä ja vapautta toimintaan. Opiskelijaradikaaleissa on hyviäkin puolia, olen esimerkiksi aina suhtautunut Chilen vallankaappaukseen vuonna 1973 ja sitä seuranneeseen Salvador Allenden kaatamiseen sympatiaa Allendea kohtaan kokien. Vuoteen 1973 liittyy myös suomalaisdiplomaattien vaiheita vallankaappauksen aikaan kuvaava minisarja Invisible Heroes, joka on myös totuuteen perustuva kuvaus. Minulta löytyy opiskelijaradikaaliliikkeen ja Ausserparlamentarische Opposition johtajan Rudi Dutschken elämäkerta Wir hatten ein barbarisches schönes Leben. Oikeistolaiset mielletään tavallisesti huolitellummaksi kuin vasemmistolaiset, ja etenkin nuorella iällä vielä selvemmin. Minä olen ottanut valtiolta tukia, koska kaikki ovat niihin oikeutettuja, mutta en ole koskaan ruvennut vaatimaan niitä lisää, olen siinä mielessä varmaan varakkaammasta perhetaustasta kuin monet muut opiskelijat esimerkiksi omalta aiemmalta yliopistoajalta. Loppujen lopuksi joukkoliikkeet sisältävät etenkin nuorten tapauksessa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole muunkaltaisia ajatuksia, arvoja ja pyrkimyksiä kuin halu olla samassa porukassa muiden nuorten ihmisten kanssa, ja silloin voivat valtaukset saada suurempaa huomiota kuin mitä ne ansaitisivat. Kuitenkin kapinoida voi myös oikeistolaisena. Vaikka Suomessa tällä hetkellä on vain yksi puolue, johon koen kuulevani, sisältyi nuorempana suurempaa kapinointia itseni kohdalla. Kuuntelin Agitproppia, Ultra Brata ja kuljeskelin raitilla DDR-tunnus punaisessa paidassa. Katson, että Kokoomuksessa monet ovat vahvatahtoisia autonomiaan ja kantaaottamiseen suuntaunut puolue, jolla on itsenäisiä eikä relatiivisia ja suhteellisia arvoja kuten vasemmistolaisilla. Tietysti keskinkertaisia mätämunia löytyy tästäkin puolueesta, ja sen takia arvostan jonkinlaista riippumattomuutta asiassa. Harmittomat vasemmistolaiset älyköt haluavat vain kokea nuoruuttaan uudestaan ja uudestaan ja liikuttua Kansainväliselle, mikä on jo kertovan verran naurettavaa touhua. Vasemmistolaiset pelkäävät ja väistelevät, kun pitäisi ottaa kantaa ja valvoa ihmisten etua. Tämä kertoo heidän vallattomuudestaan. Ja ei heillä ole edes minkäänlaisia arvon kaltaisia ohjaavia instrumentteja, koska heidän pyrkimyksensä ovat vain muiden negaatioita ja rahan saamiseen mahdollisimman helpolla tavalla. Vallallinen poliitikko toimii lakimiehen tavoin, kansalaisten etua vaalien, samalla kun vallaton muistuttaa enemmän sosiaalipoliitikkoa. Mehr habe ich nicht zu sagen.