Kolumni

Hurskastelussa ja näpertelemisessä ei ole mitään poliittisista periaatteista Olen jo useaan otteeseen maininnut siitä kunnioituksenarvoisesta hurskastelusta plakaattipolitiikan muodossa. Kunnioituksen arvoista siitä tekee se, että ns. poliittiset päätöksentekijät pyrkivät politiikan luonteen vastaisesti ylistämään joitain tiettyjä sanoja ja viranomaisen muodossa leimaamaan yhteiskunnassa tapahtuvia ilmiötä. On selvää, että politiikkaan tuotu moraalihurskastelu ja moraalinen parannusretki ei ole sitä, minkä luonteen politiikka suvaitsisi saada. Tiettyjen sanojen arvosteleminen ja niiden esilletuominen ei kerro minkäänlaisesta poliittisten periaatteiden hallinnasta. Kuka hyvänsä ihminen tajuaa sen, että rasismi on kielteinen ilmiö, mutta minkä takia tuota sanaa pitää koulia aivan kuin ihmiset eivät itse tietäisi mitään siitä, millainen epätoivottava ilmiö rasismi on. Kehittymättömät poliitikot kuvittelevat näköjään vieläkin, että kansaa tulisi jollain tavalla ohjata, aivan kuin kaikki suomalaiset olisivat jonkinlaisia pekkasiitoinia. Eli mielestäni ei kerro poliitikon kehittyneisyydestä, jos ei ole muuta sanottavaa kuin hurskastella käsitteellä, johon jokainen kansalainen osaa suhtautua oikealla tavalla. Olen joskus käyttänyt yhtenä vertauksena sitä, että kun noin viisitoista vuotta sitten oli Suomessa pari kouluammuntatapausta, niin noiden tapahtumien yhteydessä koettiin tarpeelliseksi se, että poliitikkojen tuli vakavanaamaisina sisällöttömiä hurskastelufraaseja papattavasti olla näkyvillä mediassa, ja jokaisessa yhteydessä toisteltiin poliitikkojen lausumia asiasta, ikään kuin tavalliset kansalaiset eivät olisi pystyneet käsittämään asian merkitystä ja millaiseksi nuo teot ja niiden merkitykset olisi tullut laskea. Mielestäni moraalifilosofia on asia, jonka jokaisen tulisi oppia jo koulussa keskenkasvuisen iässä, eikä moraalia ja etiikkaa koskevia asioita tulisi laskea ”ylempien ihmisten” velvollisuudeksi, miten matala-asteisesti monet suomalaisetkin poliittiset päätöksentekijät käsittävät. Moraalinen paremmuus on tavallisesti tyypillinen harha-aihe, johon tavalliset ihmiset syyllistyvät suhteessa poliitikkoihin, joista kukaan ei ole kuitenkaan paikallaan itsensä takia, vaan sen on määrännyt äänestäjät ja monesti aika monta äänestäjää. Tämän kirjoituksen tarkoitus on siis se, millainen rooli politiikalla ja poliitikoilla on parhaimmassa tapauksessa oltava, ainakin jos halutaan tehdä kansalaisuuden käsite kehittyneemmälle tasolle. Loppujen lopuksi politiikka ei koske kaikkea ja sen takia on naurettavaa, että poliitikoilta odotetaan Suomessa sitä, että niiden täytyy ottaa osaa tavallisiin moraalintuntemuksen tason tapahtumiin. Ikään kuin kansalainen ei tietäisi mitä mieltä rasismista tai toisten ihmisten ampumisesta tulisi olla. Poliitikot Suomessa pakotetaan vieläkin ottamaan tämä rooli ihmisten kaitsijana, moraalisesti parempana ohjaajana. Sanoisin, että suomalainen politiikan kemia ei kovin hyvin käsitä äänestäjän ja kansalaisen käsitettä. Esimerkiksi voidaan nostaa vaikkapa se, miten kouluampumisia on käsitelty esimerkiksi Saksassa, josta Suomen tapauksien jälkeen saatiin palautetta siitä, ettei tapahtumaa olisi tullut revitellä skandaalinomaisella tavalla. Varmasti tyhmempi ihminen katsoo, että näiden plakaattien ja prenikoitten, joita annetaan politiikan suosikille kehittymättömille ihmisille pelkän sanan ylistämisestä ja mukaparempana moraalisesti olemisesta, ei tulisi olla minkäänlaisen arvostuksen kohteena. Mielestäni politiikan tehtävä on kertoa periaatteita, jotka perustuvat kansalaisten arvoihin. Poliittisissa kysymyksissä on tehtävä etenkin se, että otetaan selvää, minkälaiset kysymykset ovat todellisia ja mitkä ovat pelkkiä fraaseja. Kansalaisten on voitava muutella politiikan luonnetta, samalla kun kuka hyvänsä voi havaita sen, ettei poliitikoilla tulisi olla minkäänlaista pääsyä kansalaisten moraalintajua koskeviin asioihin. Poliitikko ei ole pomo, jolle kansalainen olisi ohjattava matalamman tason ihminen. Kansalainen on poliitikon pomo, ja sen takia etiikkaan liittyviä aiheita ei tulisi tuupata poliitikkojen hurskastelun aiheeksi. Jokainen tajuaa sen, että jokaista yksilöä on kohdeltava yksilönä eli samalla tavalla kuin ketä hyvänsä. Jos rasismin vastustamisen pointti liittyy tuohon, niin on sanottava, että ohhoh. Kaikki ovat ensisijaisesti samanarvoisia, mutta niissä tilanteissa, joissa tulee erotella esimerkiksi ihmisten lahjakkuuden astetta, ei ole minkäänlaista vikaa. Kulttuureissa oleminen tarkoittaa jatkuvan eriytymisen pyrkimystä, johon liittyy koulutus, taide, tiede, filosofia, uskonto ja vähempiarvoisimpana teknologia ja muut arjen helpottamisen pyrkimykset. Politiikka kehittymättömällä suomalaisella tavalla ei noihin periaatteisiin kuulu. Kulttuurin eriytyminen tapahtuu suomalaisessa ihmisessä olevien vahvuuksien ja lahjojen kautta. Tähän eriytymiseen politiikalla ei tulisi olla minkäänlaista tilaa.