Huithapelin itsetunnustus

Tunnustan juovani paljon viinaa, poltan sikareita ja tupakkaa, olen riippuvainen nikotiinista, olen kierrellyt ympäri maailmaa, ja ollut natsien putkassa, elänyt high lifea ilman huolta huomisesta Ryystänyt Dom Perignonia kuin sieni kahvia juon kuin Balzac - hoi hoi vatsahaava! ja ajelen sata kilometriä taksilla, olin kuitenkin uskollinen isovanhemmilleni, he antoivat lämpöä omia vanhempia enemmän, minulla ei ole identiteettikriisiä, olen yhtä aatelinen kuin muutkin, uskon tuntevani itseni aika hyvin, ja se "karisma" ja se "itsevarmuus" syntyvät siitä, - heko heko! makaan pitkiä aikoja sängyllä kohmelossa, puhun pahoin molemmille vanhemmilleni, olen epäluuloinen ja irtisanon kavereitani, sosiaalisesti olen varmaan aika erikoinen, neuroleptejä menee kuin karkkeja, olen liian herkkä ja tunnen liian vahvasti, en siedä merkityksettömiä valehteluita, mitä tekin yritätte minulle tunkea, olen "aito" ja "vaatimaton" - niin varmaan! raa'an absintin onneksi poskeni ovat pellistä, olen aina ollut militantti ja sotaisa, vaikka en pihtipolvieni takia pysty edes asentoa tekemään, olen ehkä kuitenkin lover and not a fighter, kuitenkin taistelen rakkaitteni takia, Monet vähättelevät suoraan minua, kun kerron arvostavani suvun upseeritaustaa, esi-isät huutelevat muotokuvistaan: ei tuosta sintistä ole mihinkään! kuitenkin kun pikkulinnut kokoontuvat syömään, Minä variksena - kuin suntio tai apupappi, noukin jäämät mukaani toisten nokkien edestä!