Kolumni

Mitä sensuuri kertoo nykyisestä "kulttuuristamme" Mikä on tuo vasemmistoliberaalien kammoama ”n-sana”? Onko se esimerkiksi ”naurettava” tai mahdollisesti ”neitimäinen”. On käsittämätöntä pikkuasioihin ja merkityksettömyyksiin puuttumista, jos yhteiskunnassa määritellään ihmisille sanatkin, joita ei saa tai saa sanoa ääneen. Se sanotaanko jotain neekeriksi ei muuta millään tavalla todellisuutta kuin näissä vasemmistoliberaalien päiväkotimaisissa samanmielisyyden ja -arvoisuuden fantasioissa. On tavallisesti niin, että nimenomaan naiset, henkisesti feminiiniset miehet ja vasemmistolaiset naiset katsovat kaunosieluisten ihmisten tavalla, että todellisuus muuttuu silloin, jos käytetään kaunistelevia sanamuotoja asioista, jotka muuttuvat silloin pelkästään asian edustetun näkökulman kautta. Sanojen kieltämisellä ja muuntelulla ei muuteta itse asiaa. On naurettavaa, miten kansanedustaja Keskisarjan eri kontekstissa käyttämä sana nostettiin esiin keskeisimpänä juttujen aiheena. ”N-sana” on jotain sellaista, mihin vasemmistolaiset epäpätevässä kulttuurisessa relativisimissaan suhtautuvat kauhistuneesti ja toruvasti. Ikään kuin jokin asia muuttuisi siinä, jos kansanedustaja käyttää tuollaista sanaa oman ilmaisunsa tukena. Mediahuomiota nykyisessä kulttuurissamme saisi ehdottomasti sellainen poliitikko, joka toteaisi jokaisen eduskunnassa pitämänsä puheen lopussa ”n-sanan” - kaikki muuttuisi sen rinnalla merkityksettömämmäksi ja vasurien ja liberaalien arvostelu olisi jyrkkää ja neitimäisessä mielessä kauhistelevaa. Ja on varmaa, että se ei edes heikentäisi ihmisten halua äänestää tällaista edustajaa. Poliittinen korrektisuus liittyy äärisuvaitsevaiston tarpeeseen tehdä tietyt asiat kielellisesti täysin sellaiseen muotoon, josta ei voida lopulta puhua mitään tietyssä muodossa. Keskisarjan puheen yhteydessä, vaikka siinä tuotiin esille miehen tietoisuus suomalaisesta kulttuurista, huomio keskittyi pelkästään ”n-sanaan”, jossa reaktiossa vasemmistoliberaalit pyrkivät tekemään mahdottomaksi maahanmuuttajista ja etenkin hyvin ruskettuneista maahanmuuttajista puhumisen ja kommunikoinnin parlamentissa. Vanhat ihmiset käyttävät ”n-sanaa” aivan vapaasti ja vasta nuoret vasemmistolaishupakot – vallattomat naiset katsovat, että joidenkin asioiden kohdella on naurettavasti neitimäistellä, ikään kuin tosiasia ja tiettyjen ihmisten piirteet kuten ihonväri muuttuisivat sen myötä, jos tällainen pitkän aikaa Suomessa käytettävä termi, joka on samanmuotoinen monessa indoeurooppalaisessa kielessä, poistettaisiin käytöstä. Varmaan maahanmuuttajankin termi on kohta ”m-sana” ja olisiko korvikkeena vaikka ”täysin oikeuksin uudelle kotiseudulleen asettujat” tai ”uudenlaista väriä Suomeen tuovat esikansalaiset”. Moraalinen päteminen hurskastelulla, joka puuttuu jopa kansanedustajien ja kansalaisten omaan puheen ja kirjoituksen muotoon, kertoo siitä, että vasemmistoliberaalit ovat keskittyneet epäolennaisiin asioihin. Onko todella niin, ettei kansanedustajilla ole parempaa tekemistä eduskunnassa ja ovatko kyseisiä edustajia eduskuntaan äänestäneet ihmiset tietoisia siitä, että nämä vasemmistolaiset pitävät tärkeimpänä kritiikin kohteena ”n-sanaa”, joka on kamalan mölinän aiheena, ihan kuin tuon sanan kieltäminen muuttaisi itse asiaa. Jos yksi mustaihoinen kansanedustaja ei halua termiä käytettävän, niin minkähän takia enemmistön tarvitsisi sen takia muuttaa puheensa laatua. Tässä kohdin vasemmistoliberaalit ajavat aatetta, joka ei johda integraatioon, eli sitä, että kantaväestön on mukauduttava vähemmistöjen mukaiseksi, eikä edes perinteisesti enemmistön käyttämiä termejä vähemmistöistä saa käyttää. Minä käytän lähimmäisteni kanssa ”n-sanaa” eikä kukaan ole sitä minulle kritisoinut. Lisäksi olen lukenut pääaineena filosofiaa yliopistossa ja väitöskirjani on työn alla, joten olen varmaan tyhmä juntti, jota vasemmistolaisten tulisi opettaa. Teekkarihymnissäkin lauletaan, että ”yö kuin sielu ”n-sana” on pimiä”, ja mielestäni tuo ilmaisu on hyvin muotoiltu. Kyllä se vain on niin, että vähemmistöjen on integroiduttava yhteiskuntaan ja enemmistöön eikä toisinpäin. Ja perinteisesti enemmistö saa määritellä sen, millaisia ilmaisuja vähemmistöistä käytetään. Ja Keskisarjan esimerkin tavalla tuota käsitettä voidaan käyttää myös suomalaisista, kun meitä verrataan ”germaanisempiin” kansoihin, jossa yhteydessä Keskisarjan kommentti osoitti itseironian tajua. Mielestäni Keskisarja osasi hyvin keventää asiaa, jonka yhteydessä vasemmistolaiset naiset ja henkisesti feminiiniset kansanedustajat ovat kiehuneet jo pitkän aikaa. Periaatteet politiikassa tarkoittaa etenkin järkiperäisyyttä ja rationaalisia ratkaisuja. Yhteiskunnan lakien tarkastelu vaatii etenkin pragmatiikkaa ja perustavien dynaamisten sääntöjen tunnistamista. Tällainen moraalinen krapula ja näyteluonteisuus epämerkityksellisiin asioihin jumiutumisen takia ei ole sitä, minkä takia kansalaiset ovat kansanedustajat parlamenttiin äänestäneet. ”N-sanan” kauhisteleminen ei ole poliittisten periaatteiden luovimista. Se on pikemminkin naurettavaa ja päämäärätöntä hurskastelua.