Nykypäivänä on monien ihmisten kesken tyypillistä, että pyritään elämään samanaikaisesti monia erillisiä elämiä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että ihmiset pyrkivät antamaan itsestään moniosa-alaisen käsityksen ja koettavat selvitä erilaisissa tilanteissa muuntumalla. Tällainen kameleontin toiminta on monissa tapauksissa tyypillistä etenkin naisten keskuudessa, ja tämä liittyy siihen, miten tavallisesti naisia pidetään miehiin nähden sosiaalisesti miellyttävämpinä. Kuitenkin kuten lukija voi nähdä, voi tällaiseen moninaamioisuuteen liittyä teeskentelyä, teennäisyyttä ja valheellisuutta. Ihminen voi esimerkiksi tavata vaikka linja-autossa ihmisen, jota ei ole tavannut pitkään aikaan ja hankkiutua puheisiin tällaisen ihmisen kanssa ja luvata esimerkiksi, että tällaiset ihmiset voisivat tavata toisiaan myöhemmin ja useammin. Kuitenkin suuri osa tällaisesta vuorovaikutuksesta on valheellista siinä mielessä, koska tällainen ihminen pyrkii vain täyttämään itselleen näkyviä obligaatioita sopivasta toiminnasta tilanteessa. Tästä voidaan havaita se, että tällaisten ihmisten sosiaalinen toiminta on useissa tapauksissa vain miellyttämistä ja mielistelyä. Tällä tavalla etenkin naiset pyrkivät jotenkin osoittamaan ottavansa huomioon kaikki ihmiset tai ainakin omat tuttavansa, vaikka tällaisella ihmisellä ei myöhemmin olisi minkäänlaista intressiä tällaisten tuttavien muistamiseen. Teeskentely, miellyttäminen ja opportunismi ovat mielestäni alhaisimpia motiiveja toiminnalle. Jotkut ihmiset siis pyrkivät jonkinlaisen sosiaalisen yhteiselämän takia levittämään omia asioitaan sellaisille, jotka myös kertovat tällaisille ihmisille omistaan. Ilmiöt ovat mielestäni yksi totuus, eivätkä ihmiset todellisuudessa voi erottaa minästään uutta osaminää jonkin toisen ihmisen tai asian takia. On paljon rehellisempää kuunnella itseään ja tuoda omasta minästä esiin sen parhaimpia puolia, kuin näytellä muille ihmisille pelkästään miellyttämisen ja onttouden halusta. On selvää, että ihmisten ei tulisi aina kuvitella alkutilanteeksi toisten ihmisten kanssa tekemisissä oloa, vaan keskimmäisen ja tärkeimmän tavoitteen tulisi olla oman persoonallisuutensa kehittäminen, ettei ihmisen tarvitsisi teeskennellä ja olla valheellinen sen tilanteen mukaisesti, johon hän kussakin tilanteessa on itsensä ajanut. Syvyys ei ilmene tällaisissa kaiken kavereina olemisessa. Jokaisen ihmisen tulisi mielestäni pyrkiä syvällisyyteen ja oman persoonallisuutensa ja sivistyksensä kehittämiseen, ja se ei mahdollistu, jos ihminen aikoo ja on kokon ajan tekemisissä toisten kanssa miellyttämisen ja valheellisuuden viitekehyksessä. Tästä on esimerkkinä vaikka se, jos miehen katse sattuu kohtaamaan jonkun naikkosen kanssa, niin tällainen naikkonen monessa tapauksessa pelkästään omien kuvitelmiensa takia voi aloittaa passiivisaggresiivisen väistökäyttäytymisen, vaikka miehellä ei olisi aihettakaan lähestyä tällaista naista. Mutta tämä toiminta on vain osoituksena siitä, kun naiset luulevat tietävänsä kaiken jostain sattumanvaraisesta miehestä. Tämä kaikentietävyys sen suhteen, miten ihmiset käyttäytyvät, kertovat siitä, miten jotkut asettavat mahdollisen sosiaalisen kontaktin kaikkialle. Ihmisten tulisi päästä rehellisyyteen oman minänsä kanssa ja kaikkien kaverina oleminen ei auta sen saavuttamisessa. Ei ihminen muutenkaan tarvitse satoja tai edes kymmeniä kavereita.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti