Tällä tavalla tavallisesti kysyvät äärikonservatiivit, joiden elämässä ei ole muuta kuin ylikunnioituksen kohteita. Pyhä on tavallisesti tarkoittanut jotain sellaista, josta ei saa puhua kuin tietyllä kaunistellulla tavalla. Nykypäivänä kun yhteiskunta on ottanut askelmia kirkosta poispäin, on lopultakin tajuttu se, että asioilla on useita erilaisia puolia, ja ei voida sanoa, että yksikään näistä eroavista puolista oli jotenkin toista huonompi. Tavallisesti korkeissa kulttuureissa on sallittu satiiri ja ironia, koska ne pitävät vallankäyttäjät oman asemansa vastuullisuudessa. Esimerkkinä satiirisesta menestysteoksesta ovat esimerkiksi Swiftin Gulliverin harharetket ja Voltairen Candide. On siis tärkeää, että valtaa kritisoidaan ja asetetaan se kyseenalaiseksi. Ei ole mitään niin korruptoitunutta ja ankeaa, kuin poliitikko, joka kokee olevansa korvaamaton esimerkiksi puolueelleen tai maalleen. Tästä tulee ensimmäisenä mieleen ainakin Paavo Väyrynen. Pyhäksi on tavallisesti ymmärretty ainakin kaikki sellaiset asiat, jotka liittyvät avioliittoon tai kirkon toimenpiteisiin ja sakramentteihin. Mircea Eliade kirjoitti aikanaan verrattoman kirjan profaanista ja pyhästä. Jos ajatellaan jonkinlaista mahdollista yhteiskunnan koheesiota ylläpitävää kansalaisuskontoa, niin on selvää, että sen pitäisi yhdistää pyhää ja maallista, eli olla sekulaari uskonto. On selvää, että suurin osa ihmisten toiminnasta liittyy profaanisuuteen, koska nykypäivänä ei ole tarvetta todistella koko ajan olevansa jonkinlainen siveyden sipuli. Aikaisemmin ihmisten on pitänyt todistella omaa ekumeenista hurskauttaan, joka on onneksi suuressa määrin jo vähentynyt. Jos ajatellaan filosofista etiikkaa suhteessa teologiaan, niin voidaan havaita, että tiettyjen filosofisen etiikan mukaisten elämänohjeiden olemassaolo ihmisten elämässä voi vakuuttaa muut tällaisen ihmisen hyvyydestä, eikä siihen tarvitse sekoittaa minkäänlaista Jumalaa. Kuitenkin mielestäni eläinlajien ja ihmisten välinen ero on vain suhteellinen, ja on varmasti niin, että jollain eläinlajeilla on itselläänkin jonkinlainen ohjaava voima. Eläimiä ei arvosteta riittävän paljon vielä nykymaailmassakaan. Ihminen ei eroa toisista eläimistä muuten kuin oman kehittyneen tietoisuutensa ja reflektiokyvyn ansiosta. Tämä tietoisuus antaa ihmisille suuremman yksilöydentunnun kuin miten on useimmilla eläimillä. Eläimet siis toimivat luontonsa mukaan, kun taas ihmiset voivat saada elämäänsä erilaisia piirteitä oman yksilöllisyytensä ansiosta. Yksilöys on siis jonkinlainen emergentti ominaisuus, joka nousee ihmisen evolutiivisesta kehittyneisyydestä. On puhuttu paljon siitä, miten eläimet voivat vähitellen nousta evolutiivisessa tasossaan ja saada itseensä joitain tietoisuudesta kertovia piirteitä. Kuitenkin samalla tavalla kuin alempaa ei saa alentaa, tulisi myös eläimiä kunnioittaa enemmän.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti