Arvot tarkoittavat arvostuksen kohteita, joihin suunnataan arvostaminen. Ihmiset tarvitsevat arvoja elämäänsä, koska he sillä tavoin voivat valita sen, millaisiin asioihin he elämissään suuntautuvat ja minkälaisia asioita he pitävät elämissään arvokkaina. Onhan järkevää arvostaa sen kaltaisia asioita, jotka todella ovat arvostamisen arvoisia ja jotka voivat ohjata ihmisiä oikeaan suuntaan elämässä. Arvoristiriidat ovat tärkeitä viitekohtia, joiden yhteydessä ihmisten tulisi muistaa objektiivisuuden arvoille asettamat vaatimukset, koska vaikka ihmiset tavoittavat arvonsa subjektiivisten arvotunteiden kautta, ovat oikeassa ne, jotka pystyvät jalostamaan omalla harkinnallisella sopeuttamisella omat arvotunteensa objektiivisiksi arvoiksi, joilla siis on selkeä ja pysyvä kohde maailmassa ja ihmisten keskuudessa. Objektiivisuus arvojen mielessä tarkoittaa sitä, että yksityinen pystytään yleistämään ja että arvot voidaan tuoda yksityisyydestä yleisyyteen, siten että niitä voidaan tunnustaa ja tarkastella myös yhteisöllisellä tasolla. Objektiivisuus arvojen mielessä on siis tavallisesti jonkinlaisen yhteisösopimuksen vaativa toimenpide, toisin kuin esimerkiksi tieteessä, jossa objektiivisuus tarkoittaa tavallisesti luonnon lakien mukaista tai ainakin Hempelin mukaan ilmaisten peittävän lain mallin mukaisuutta. Arvojen arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota etenkin vapauden vaatimuksiin. Parhaimmat arvot tuottavat samanaikaisesti mahdollisimman suurelle määrälle ihmisiä eniten vapautta, ja subjektiivisten mielipiteiden tyrkyttäjät palvelevat pelkästään ontokratian ja kommentaariaatin pyrkimyksiä siinä mielessä, että he pyrkivät viemään ihmisiltä heidän vapautensa onttoja ja tyhjiä arvoja tuomalla, jolloin niiden pyrkimys on johdattaa ihmiset harhaan objektiivisista ja vapaille ihmisille käyvistä arvoista. Ontokratia haluaa manipuloida ihmisiä kommentaariaatilla ja viedä heidän vapautensa oman olemisen valtansa hyväksi. Ontokraatit nauttivat ideologisesta nautinnosta, ja pyrkivät tuomaan sen kaikenlaiseen politiikkaan. Ontokratia on siis olemisen valtaa hallussaan pitävä institutionaalinen megataso. Olemisen valta tarkoittaa sitä, että tällainen taho voi monopolisoida sen tavan, jolla ihmisten katsotaan viettävän aikaansa, esimerkiksi minkälaisen muodon työnteko ja vaivannäkeminen saavat ja miten ihmiset käyttävät omaa vapaa-aikaansa. Olemisen valta pyrkii etenkin siihen, että ihmiset pysyisivät mahdollisimman passiivisina ja että he ottaisivat kaiken arvollisen pyrkimisen ohjeensa vertailukohdallisiin symboleihin perustuvilta subjektiivisilta mielipiteiltä. Subjektiivisia ihmisiä on helppo saattaa kilpailusuhteeseen toistensa kanssa – ja tästä on esimerkiksi Ayn Rand kirjoittanut, että luova mies pyrkii vain itsensä ylittämiseen eikä toisten voittamiseen. Ja objektiivisuushan oli nimenomaisesti sitä mihin esimerkiksi Raynd filosofiassaan pyrki. Vertailukohdalliset symbolit ja niitten binaarisuuteen ja negaatioon perustuvat asioiden arvotustavat johdattavat ihmisiä huomion vievään kilpailuun toistensa kanssa, ja tuo huomio mikä siinä viedään on nimenomaisesti yksilöiden kehittyminen esimerkiksi arvostuksen välittämällä tavalla. Tunnustushierarkia tarkoittaa sitä instituutioiden järjestystä, jossa pyyteettömyyden aste määrittää instituutioiden arvokkuuden, ja se siis ansaitsee pyyteettömyyden arvostamista. Subjektiiviset mielipiteet, joita kommentaariaatti ja ontokratia välittävät ovat pyyteellisiä ja itsekkäitä pyrkimyksiä, joilla ontokratia pyrkii vähentämään vapauden määrää yhteiskunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti