Elämä loppuu joskus
mutta ei vielä
vielä ehdin haistaa
kesäpäivän heinäkuisen
tuoksua unhoittuvaa
kuunnella lokakuisen
sateen outoa kaikua
joka muistuttaa menneistä
ja kadonneista maailmoista
nousta ylös
ja havaita aamun tulleen
aamu alkava, toive
aina uudestaan tulevasta
rakastaa naista
joka ei rakasta minua
olla ilman viinaa
olla viinan kanssa
raapustella ylös turhaa
mutta tärkeää
saunoa savusaunassa mökillä
raueta tyhjiin
ja olla kuin
kaikua aina jatkuvasta
elämän paine
halut entiset
kaataa sijoiltaan ja
lujasti sulkee sisäkkäin
toiveet jotka jäävät
täyttymättä ja unohduksiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti