Henkinen korkeus on etenkin henkistä aristokratiaa. Tällainen henkinen korkeus elää etenkin vanhoissa aristokratiaan kuuluvissa suvuissa, mutta osin myös muissa vanhoissa ja sivistystä arvostavissa sivistys- ja kulttuurisuvuissa. Henkinen korkeus on etenkin välittömyyttä ja pyyteettömyyttä. Silloin toimintaa ja käyttäytymistä ohjaavat vanhat kultivoituneet piirteet, joita ei muuteta opportunistista etua tavoittelemalla. Aateli on saanut valtansa monarkilta, joka taas on saanut valtansa Jumalalta tai Jumalilta. Demokratia tasapäistää ihmisiä ja se tekee kaikista etenkin jonkinlaisen keskiluokkaisen valtavirtaihmisen kaltaisia. Aristokratia erottuu muista ihmisryhmistä ulkonäön, käytöksen, toiminnan, päämäärien ja ajattelun kautta. Aristokratia tarkoittaa henkistä ja kulttuurista pääomaa ja sen takia aatelisissa suvuissa on paljon korkeasti koulutettuja ja korkeasti sivistyneitä ihmisiä. Aateli ilmenee vieläkin myös sotilassäätynä, koska sen piirteet kuten esimerkiksi kiivaus, suurisieluisuus, strategian hallinta ja halu ottaa riskejä on tuonut sille aidon sotilaan piirteitä. Japanin ensimmäisen keisarin Jinmun väitettiin saaneen muotonsa aurinkojumalattarelta. Tähän liittyy paljon sellaisia spekulaatioita, joita on tuonut esiin esimerkiksi Erich von Däniken. Tämän teorian mukaan korkeimmanmuotoiset ihmiset ovat jossain määrin ulkomaailman mukaisia. Voidaan sanoa, että tietyt ruumiinpiirteet kertovat korkeamman laatuisesta fysiognomiasta ja fysiologiasta. Esimerkiksi vartaloon nähden suuri pää kertoo sen suojassa olevista isoista harmaista aivoista. On tavallisesti saatu käsitys maapallon ulkopuolisista olioista, että niillä on iso pää ja hauras vartalo, joka voi kertoa esimerkiksi siitä, että he elävät korkeamman laatuisen teknologian saavutettavissa, että esimerkiksi ruumiillinen työ ei ole heille ominaista, samalla kun aivotoiminnoista on tullut paljon kehittyneempiä ja sen takia pää on isompi. Samalla tavalla, kun voidaan sanoa, että kulttuurin arvo määrittyy sen perusteella, kuinka hyvin ihminen pystyy transsendentoimaan oman kulttuurinsa ja sitä myötä olemaan tekemisissä kulttuurista riippumatta erilaisten ihmisten ja eri kulttuurien kanssa, niin voidaan sanoa myös yksilöistä, että ne ovat kehittyneimpiä ihmisiä, jotka voivat esimerkiksi hankkia itselleen ylivoimaisen kielitaidon ja antropologisen tuntuman suhteessa tavanomaisiin yhteen kulttuuriin rajoittuneisiin ihmisiin. Voidaan tässä mielessä havaita, että monet länsimaisista ihmisistä ovat tässä mielessä korkeinta luokkaa. Jotkut ovat väittäneet, että ennen aikaan, kun tieteelliset selityskeinot eivät olleet yhtä kehittyneet, ihmiset ovat voineet tulkita luonnonilmiöitä jonkinlaisen hengellisen ilmiön osana. Esimerkiksi ajatus Jumalasta on voinut vaikuttua siitä, kun maapallon ulkopuolinen elämä on ilmennyt maapallollamme. Ja tähän perustuu esimerkiksi japanilaisen keisaridynastian selitys omasta alkuperästään. Toisin sanoen, jotkut ihmisistä voivat sisältää enemmän sellaisia kehittyneitä ominaisuuksia, joilla voi olla yhteys maapallon ulkopuoliseen elämään. Tähän voi sisältyä esimerkiksi, vaikka Johann Wolfgang von Goethen vanhalla iällä kertoma kommentti, jonka mukaan hän sanoi voivansa hyväksyä kaiken lukemansa. Eli ajattelukyvyn avaruus voi olla sellainen asia, joka voi kertoa korkeammista hengen kyvyistä, eli mahdollisesti tukea esimerkiksi myöhemmin tulevaa yhteyttä maapallon ulkopuolisen elämän kanssa. Esimerkiksi pään koko on monesti liitetty korkeampiin hengen toimintoihin, ja esimerkiksi kun kirjailijoiden kallojen kokoa on vertailtu, löytyi suurin kallonympärys Ivan Turgenevilta, venäläiseltä aristokraattikirjailijalta. Esimerkiksi se, kun aatelisten ihmisten ei ole tarvinnut osallistua ruumiilliseen työhön, ovat tietyt ruumiilliset piirteet voineet kehittyä tällaisten sukujen piirissä. Eli kun voidaan sanoa, että tavalliset musikat ovat etenkin kulttuurinsa ja piirteidensä rajoittamia pikkuihmisiä, ovat sellaiset ihmiset, jotka pystyvät ylittämään kulttuurinsa rajat ja olemaan yksilöitä monipuolisella toimintavalmiudella ylivoimaisia esimerkiksi diplomatian alalla. Voidaan havaita, että jonkinlainen selvä ero ihmisten kesken on, ja monesti eroavaisuus liittyy esimerkiksi yläluokkaisiin ihmisiin, ja yläluokka tarkoittaa monesti etenkin henkistä pääomaa eikä suoranaista materiaalista valtaa. On kuitenkin selvää, että materiaalinen valta voi monesti helpottaa henkisen pääoman tavoittelua. Samalla tavalla, kun esimerkiksi Stephen Hawking on todennut, että olisi ihme, mikäli tämän kokoisessa maailmankaikkeudessa olevan muuta elämää, niin voidaan sanoa, että olisi ihme, jos näin laajassa kulttuurikentässä ei olisi ihmisiä, jotka pystyvät poikkeamaan myönteisellä tavalla toisista ihmisistä. Esimerkiksi minun sukuni ihmiset ovat pitkän aikaa olleet monen erilaisen paikkakunnan herrasväkeä, heitä on katsottu ylöspäin rahvaan toimesta, niin on selvää, että esimerkiksi kuninkaallinen valta ainakin vanhoissa dynastioissa on varmasti peräisin jostain korkeammasta voimasta. Voi luullakin, että maapallon ulkopuolinen elämä on ollut vastuussa aristokraattisen hallintomallin tuomisesta maailmaan, ja demokratia on kehittynyt sitä myötä, kun yläluokka on lähestynyt rahvasta ja rahvas on lähentynyt yläluokkaa. Onkin varmaan niin, että aristokratian merkitys on muuttunut, ja monet sellaisetkin ihmiset, jotka ovat peräisin keskiluokasta pystyvät nykypäivänä tavoittamaan korkeita asemia ja koulutuksen kautta saavuttaa avaran ja laajan maailmankatsomuksen sekä leveän ajattelukyvyn. Kuitenkin ajatus siitä, ettei tällainen aristokraattinen hierarkia olisi ollut oikeutettu, kertoo siitä, etteivät ihmiset ymmärrä esimerkiksi kuningasvallan ja aristokratian erilaista alkuperää maailmassa. Esimerkiksi Israelin avaruusohjelman aivot Haim Eshed on kertonut siitä, että esimerkiksi amerikkalaiset ovat olleet tekemisissä maapallon ulkopuolisen elämän kanssa jo kymmeniä vuosia ja eivät ole vain kertoneet asiasta julkisuuteen, koska maapallon ihmisten suurin osa ei ole valmis ottamaan tällaista tietoa vastaan. Kuitenkin se uskomus, että maapallon ihmisillä ei olisi minkäänlaista yhteyttä maapallon ulkopuoliseen elämään on väärä, ja ihmiset, jotka ovat syyttämässä tähän faktaan uskojia hulluiksi jne. ovat rajoittuneita oman kosmoksensa reunojen suhteen. Minun sukuni on vieläkin, vaikka on sekaantunut jo useammassa polvessa talonpoikaiseen väestöön, aatelinen ja aristokratian perinteitä ylläpitävä suku. Esimerkiksi kun menin Kaavilta Luikonlahteen isovanhempieni luokse kaavilaisella taksilla, kantoi taksikuski aina pyytämättä matkatavarani sisälle asti. Suvussa on vieläkin kielitaitoa ja kulttuurin- ja historiantuntemusta, etenkin isoisäni oli itseoppinen historioitsija ja esimerkiksi äitinikin hallitsee sujuvasti ruotsit, saksat ja ranskat. Myös alkuperäiset suomalaiselle aatelille ominaiset ulkonäölliset piirteet ilmenevät suvun eniten ominaisimmissa ihmisissä, eli tummaverisyys ja kiharahiuksisuus on monelle suvun jäsenelle vieläkin tyypillistä. Kuitenkin on selvää, ettei korkeampaa henkistä tasoa saisi käyttää liian suuresti hyödyksi, koska silloin lain ja oikeudenmukaisuuden rajat voivat tulla vastaan. Esimerkiksi erään sukulaiseni väitetään laittaneen puutarhurinsa murhaamaan samalla tavalla aatelisen lankonsa 1800-luvun alussa saadakseen vaimoltaan tulleen sukukartanon omaan haltuunsa. Tästä asiasta on puhuttu vielä 1900-luvullakin Ruotsissa. Kuitenkin lainopilliseen vastuuseen hän ei koskaan joutunut eikä häntä elinaikanaan epäilty mistään. Kuitenkin hän itsekin oli tuomari ja aikalaistensa kertoman mukaan ankara vaikkakin oikeudenmukainen mies. On myös sanottu, että häntä pelättiin ankaruutensa takia. Ihmiset, jotka pystyvät muokkaamaan yhteiskuntaa, kulttuuria ja olemaan diplomatian ja ihmisten välisen veljeyden lipunkantajia, ovat tavallisesti ihmisiä, jotka ovat ihmiskunnan aristokratiaa. Se, että ihmisten toiminnan ja ajattelun kehää rajoitettiin aiemmin säätyerioikeuksilla, oli samalla tavalla oikeutettua kuin se, jos ihmisiltä on salattu tieto todistetusta maapallon ulkopuolisesta elämästä, ja valitus siitä, että aristokratia olisi ollut jotenkin etuoikeutettua, laiskaa ja vain etuoikeuksiensa haltijoita, kertoo jonkinlaisesta marxilaisesta proletaarisuudesta, joka pyrkii rajoittamaan ihmisten havainto- ja spekulointikyvyn esimerkiksi yksittäisen ihmisen huoneen kokoon. Eli aristokratia on aikanaan ansainnut erioikeutensa omalla inhimillisellä kyvykkyydellään, ja nykypäiväinen reaktiivinen jurina sen valta-asemasta on silkkaa vasemmistolaista hapatusta ja se ilmentää kapeaa historiakäsitystä kulttuurien alkuperästä. Samalla tavalla kuin tunnistetaan aatelin ylivoima muiden ihmisten edessä, on myös tunnistettava se, että vanhat kuningas- ja keisarisuvut voivat olla osittain maapallon ulkopuolisen elämän aikaan saamaa. Kaikessa kulttuurissa on huomioitava aristokratia, ja sellainen kirjallisuus ja politiikka, joka korostaa pikkuihmismäisyyttä ja rajoittumista jonkinlaisen naturalistisrealistisen kulttuurishovinistisen kuplan sisään, tulisi heittää tuleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti